Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Niin, kun suunpieksäjät pötkivät kuin hätähousut ainakin vihollista pakoon, vastasi koulumestari. Mustepullosta lähteneen komennon mukaan! jatkoi julmistunut Svanholm. Veli olisi hyvä ja kertoisi meille jotakin Lappeenrannan taistelusta. Kuulkaa, kuinka korpit ronkkuvat! vastasi koulumestari.
Lyhyesti tervehtien kääntyi Wrangel rintaman puoleen ja sanoi sitten Marialle: Minulle on kerrottu, että Lappeenrannan naiset ovat päättäneet näyttää meille sotureille hyvää esimerkkiä, ja jos mahdollista voittaa urheudessa meidät miehet itse taistelutantereella. Pitääkö minun uskoa sitä? Miksi ei teidän ylhäisyytenne sitä uskoisi? vastasi Maria tyynesti. Olen yksi niistä.
Kaikki Viipuriinkin ja sen taakse matkustavaiset tekevät tavallisesti matkansa Lappeenrannan kautta. Joka tilassa kirjoitat kuitenkin paketin tulemaan koulun opettajalle Adolf Mennanderille, jota kirjan päällä pyydät lähettämään sitä minulle kiiruusti.
Maria puolestaan kertoi kotoisista oloistaan, isästään, äidistään ja äitipuolestaan, isän monista huolista ja veljien menestyksestä, mutta Martista ei sanaakaan. Vihdoin tulivat puheeksi myös Lappeenrannan onnettomat päivät, ja Maria kertoi kuinka Attila ja ruhtinas Mirowitsh olivat hänet pelastaneet. Sen parooni näkyi tietävän. Attila olikin hänen sihteerinsä ja kunnon poika, sanoi hän.
Majuri hetken tarkasteli torille kokoontunutta väkeä, käski viittaamalla rumparia lyömään pärrytyksen, ja kun väki kääntyi hänen puoleensa, puhui hän varmalla ja tarmokkaalla äänellä: Kenraali Wrangel on käskenyt minua kiittämään Lappeenrannan asukkaita sotamiesten nimessä. Armeija tietää, että se, joka kylässä syö leipää, lähtee sieltä velallisena, ja velkaamme maksamme tänään verellämme.
Toisin vuoroin taas laulettiin: "Minun kultani kaunis on, sen suu kuin auran kukka hei, rintava ja reitevä, ja tumman pruuni tukka " Yhtä väsymätön kuin ystävä oli kehumaan tyttöä, yhtä uuttera oli ruununvouti täyttämään laseja. Sitä kesti aina Lappeenrannan laituriin asti. Eikä terveydenhoito juontunut mieleenkään.
Epäileekö väki täällä ketään? kysyi paroni tutkien. Kyllä, niitä, joihin se ei luota. Ei luota. Siis kuitenkin johonkuhun? Se ajattelee samaa kuin se ajatteli silloin kun menetimme Lappeenrannan ja Wrangelin. Susi ei itke koiran kuolemaa.
Eihän tyhjä pala, eivätkä moiset tuulentuvat tule kysymykseen. Ei, mutta oliko tuo nainen hullu vai perkeleen lähettämä? Vai oliko se epätoivoinen yritys makeilla sanoilla pelastaa henkensä? Kunpa vaan tuo ei olisi yksi niitä, jotka aikovat myydä maamme, lausui vanha talonpoika, joka samoin kuin muutkin oli kuullut, että venäläiset rahat olivat tuhonneet Lappeenrannan.
Pormestari oli tullut tänne saamaan hyviä neuvoja esivallalta, mutta kun korkeat herrat nähtävästi eivät käsittäneet häntä, jatkoi hän: Porvaristo on pyytänyt minua ilmoittamaan, että jokainen on valmis auttamaan Lappeenrannan omaisuuden talteen saattamisessa. Buddenbrock teki kädellään torjuvan ja rauhoittavan liikkeen.
Buddenbrock tuntee vaaran yhtä hyvin kuin mekin. Nyt on vaan saatava käsky. Ratsasta takaisin, puhui kenraali kuriirille, ja sano Lappeenrannan päällystölle, että teen kaikki mitä voin. En ole vielä saanut lähtökäskyä, mutta toivon pian saavani. Sanansaattaja katosi, ja Sprengtportin seuraamana riensi Wrangel telttaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät