Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Muun muassa saksalaisia sotavankeja, joita oli Lapin puolessa saatu kiinni. Ja sitten suomalaisia, joita syytettiin heidän pakoon auttamisestaan. Yksi niistä oli minun naapurinani ja minä pääsin hänen yhteyteensä sekä neuvoin häntä puhumaan niin, ettei hän tiennyt niitä saksalaisiksi. Kun ne puhuivat vierasta kieltä, niin hän luuli niitä venäläisiksi, jotka tahtovat paeta ulkomaille.
Myöhemmin tehty lisäys: Lokakuun 10 p. 1886 saapui Kokko-Kustaa Hämeenlinnaan Hämeen metsästysseuran kutsumuksesta ottamaan syksyllä ja talvella osaa aiottuihin retkiin niitä karhuja vastaan, jotka olivat edellisinä kesinä kaataneet koko joukon elukoita Lapin pitäjän metsissä.
»Jopas sinä sieltä tulet», sanoi äiti kiivaasti ja Lapin emäntä, joka istui sohvalla peräseinällä Mikko vieressä lisäsi: »Pyydä nyt anteeksi Mikolta, mitä olet sille tehnyt, ja sitten Mikon äidiltä, minulta...» »Sietää se saada piiskojakin, ei se sillä ole hyvä, että anteeksi pyytää», intosi pauhaavalla äänellä Latun emäntä.
Siitä juoksi Hiitten hirvi, Jalkasi jaloton vilja, Lapin lastutanteritse, Poropeltojen peritse, Potkasi koasta korvon, Kaatoi kattilat tulelta, Keitot tuhkahan tuherti; Kalat lietehen levitti; Silloin siellä haukkui koirat, Silloin siellä itki immet, Silloin siellä nauroi naiset.
KILIAN. Hän poikaansa ei saakoon! KONRAD. Oikea tuomari, joka ei ensinkän säästä omaa nahkaansa. SELMA. Paljon voitetaan, paljon kadotetaan. Mutta rientäkämme. Hyvästi jääkäät! Mutta näenpä sun huomenna vasta oikein körrinä, tiedän minä. KONRAD. Näet moisen ukon, näet Lapin noitarämeiltä sammaleisen kannon. THEKLA. Ui!
Ja ne katsoi kaikki peikot korven louhien lomasta, ja se pelkäs, poika pieni, polkuansa piipertäissä; puut puheli, kuuset kuiski, hongan-oksatkin osoitti erämaihin eksyvätä, saloja samoavata! toki tähti tietä neuvoi, opasti kotihin koivu, haltia hyvä talutti kotilieden lämpimähän. Kutoi kangasta elämä kuudanloimin, kukkaniisin, polki unten polkusimin Lapin lyhyessä kesässä.
Irti oli päässyt Reidan paha haltija, jota ei koskaan ollut saanut oikein kesytetyksi, se se oli sen kiukun ja kiivastuksen silloin rintaan ajanut ja oman naisen surmaamaan saanut, ja lienee kaikki muutkin Lapin henget riistan kimppuun kiihoittanut ja sen näiltä mailta karkoittanut. Ei tiennyt Panu, mistä apua etsisi, ei ollut taikaa, ei loihtua, ei lumousta, jolla kaikki nämä vihat voittaisi.
»Piiskoja tietysti, vaan pyydä nyt ensin anteeksi», komensi Lapin emäntä. Liisa seisoi pystynä ja uhkaavana katsoen silmää räpäyttämättä Mikkoa. »Pyydä joutuin anteeksi!» komensi äiti ja sysäsi hartioista Liisaa lähemmäksi Mikkoa. Lapin emäntäkin toimitti Mikkoa lähemmäksi Liisaa, niin että vastakkain seisoivat lähellä toisiaan sovitettavat.
Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni! Lähen Pohjolan sotahan, Lapin lasten tappelohon. "Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi itse korvin kuullakseni, nähä näillä silmilläni, onko neittä Pohjolassa, piikoa Pimentolassa, jok' ei suostu sulhosihin, mielly miehi'in hyvihin." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Ohoh Ahti poikaseni! Sull' on Kyllikki ko'issa, kotinainen korkeampi!
Hän tiesi, että tietäjällä taikatehtäviä neuvoessa aina on jokin, joka on kaikkia muita tärkeämpi ja tehoisampi ja joka, jos tekemättä jää, panee kaiken pilalle eikä mikään vaikuta. Mutta ei sano tietäjä, mikä noista tehtävistä on se tärkein, eikä aina sitä itsekään tiedä. Ei ollut Lapin noitakaan neuvonut. Mutta Ilposta oli hän varoittanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät