Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Kun hän oli istuutunut, pani hän lakkinsa viereiselle tuolille, epäröi hetkisen, minne panisi kätensä, laski ne ensin polvilleen, sitten tuolin käsinojalle ja lopuksi hän pani sormensa ristiin kuin rukoukseen. Samassa tuli Julien sisään. Jeanne hämmästyi eikä ollut tuntea häntä. Hän oli ajanut partansa, oli kaunis, komea ja miellyttävä kuin kihloissa ollessaan.
Vaan hajallaan oli Aatamin pää, hajallaan sydän. Puolipihassa ulkona muisti hän lakkinsa unhoittuneen ja palasi takaisin. Ihmeekseen löysi hän lakin kietouneena mehevän neitseen shaaliin. Tyttönen siitä kovin hämmästyi, vaan Aatami näki sitten seuraavana yönä unissaan itsensä kiedottuna niin ihmeen suloiseen ja lystiin shaaliin.
Kukkarossa oli kolmekymmentä markkaa rahaa; lainaa hänen kumminkin piti hankkia osakunnan kassasta tai muualta; yhden tekevä tapahtui se sitten ennemmin tai myöhemmin. Hän hyppäsi ylös, sammutti sylkemällä papyrossin pään ja pisti nutun päälleen. Hyräillen otti hän lakkinsa, vilkaisi sivumennen sattumalta Hannan kuvaan ja läksi.
Nuori tyttö oli puettu kuin nainen korkeammista säädyistä, ei kuin tavallinen porvarintyttö, Jergunov astui syrjään. Hänessä, joka aina pelkäsi tekevänsä itsensä jonkun heikkouden alaiseksi, pääsi nyt joku sääliväisyyden tunne voitolle. Kun tyttö oli aivan lähellä häntä, nosti hän kohteliaasti kolme sormea lakkinsa lipulle ja kysyi häneltä syytä hänen murheesensa.
Muistatko Annaliisa, mitä sinun piti sanoa Sannalle ja Ristolle? Kyllä minä muistan, äiti kulta. Annaliisan kauniit kasvot säteilivät ilosta. Hän pyörähytti ilmassa tyhjää lehtivasua. Pentti ottaa lakkinsa naulasta. Minä lähden kanssa. Sysimiesten pirtin asukkaat ovat olleet niin uskollisia ystäviä Inkerille kovina aikoina, ettei hän mielestään koskaan voi osoittaa heille kylliksi kiitollisuutta.
Niin, eipä hän ollutkaan enään wihollisten, waan ystäwien keskellä, sillä hän oli tehtäwänsä kunnialla tehnyt, mutta heikompi oli woittanut wäkewämmän ja nyt oli hän heidän kunniallisena wankinansa; niin oli kohtalo määrännyt. Kun Kaisa oli weisuunsa lopettanut, otti eräs nyyhkiwä upseeri lakkinsa ja rupesi sitä kuljettamaan toisien edessä.
Hän otti lakkinsa, nousi seisalleen ja oli jo tarttunut oven pyörään, kun kanunamies innokkaasti viittoi kädellään: "Ei, ei, ei, harvinainen ystäväni! ... harvinainen ystäväni! niin ei ollut ajatukseni ei ajatukseni! Istu, istu, istu vaan puulle! Päinvastoin! mitä tahdoinkaan sanoa, hm!... Se on hyvin hyvästi ... siivosti; .. että nuori mies kuitenkin voipi ottaa perämiehen tutkintonsa!
»Meidän pitäjän miehiä», lausui hän vihdoin puoliääneen ja säikähti, kun aliupseeri kääntyi häntä katsomaan. »Kettu-Kustihan se on, terve!» lausui aliupseeri, pisti kättä ja hipasutti lakkinsa laitaa. »Ka, tunteehan vielä», lausui Kusti ja pani lakin päähänsä ja säikäys muuttui hyväksi mieleksi. »Upseerina?» kysyi Kusti. »Niin, aliupseeri.» »Niin, no kuitenkin.
Nuori skotlantilainen seisahtui äkkiä, työnsi lakkinsa oikeanpuoleiselle korvalleen, niinkuin se, joka ei salli itseänsä pilkattavan, ja sanoi jäykästi: »Hyvät herrat, ja varsinkin te, joka olette vanhempi ja jonka siis pitäisi myös olla viisaampi, te saatte oppia, sen sanon teille, että sen, joka tahtoo pysyä eheänä ja terveenä, ei pidä ruveta minusta pilkkaa tekemään.
Oppaamme, vanha hevospaimen, hätäilemättä hyppäsi alas hevosen selästä, kykähtihe maahan koirien eteen, pisti lakkinsa kainaloonsa, ja rupesi, rummutellen nenäluutansa sormella, soittamaan jotain äkäistä, pilkallista nenä-ääntä, ja ryömi yhä näin kykkisillään vihaisimpaa koiraa lähemmäksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät