United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaara kohotti hänen urhoollisuutensa korkeimmilleen. Hän seisoi sotajoukkonsa etupäässä, pannen uljaasti henkensä alttiiksi. Kenraalin esimerkki vaikutti kaikkiin sotamiehiin. He seisoivat vääjämättä eivätkä vihollisten rajuimmatkaan päällekarkaukset voineet heitä hajoittaa. Vihdoin Juutalaisten johdattaja rupesi ratkaisevaan ryntäykseen sitä paikkaa vastaan, jossa Labeo seisoi.
Hän kieppasi maasta poikansa, joka heräsi ja havaitsi itsensä isänsä sylissä. Mutta nyt ei ollut aikaa puheisin. Muutamat katkonaiset kummastuksen ja ilon ja rakkauden huudahukset siinä kaikki. Labeo riensi ulos, kantaen poikaansa ja hänen puolisonsa seurasi. "Galdus", hän sanoi, "pane molemmat vartiat tuohon huoneesen ja lukitse ne sinne."
Sopiko hänen anoa suosion-osoituksia tältä mieheltä, taikka jos niitä tarjottaisiinkin hänelle, sopiko hänen vastaan-ottaa niitä? Hän tunsi, ettei hän voinut. Hänen vaiti-olonsa ja hänen umpimielisyytensä jäivät Nerolta huomaamatta. Labeo oli aina ollut semmoinen ja Nero oli tottunut katselemaan häntä jonkinlaiseksi kuva-ihmiseksi hovissaan, joksikin koristeeksi, taidetuotteeksi.
Nyt Julius rukoili Labeota, että hän pelastaisi puolisonsa; että hän lähettäisi hänen pois, taikka itse saattaisi häntä matkalla; että hän ennemmin tekisi mitä hyvänsä, kuin sallisi hänen jäädä kotiin. Vaan Labeo kielsi lujasti. Hän ei voinut vielä ymmärtää, kuinka kukaan tohtisi panna Helenaa kiinni. Koko hänen ylpeytensä oli viritetty.
Labeo, jota jalkain kopina oli vävähyttänyt, oli tuskin koonnut mielensä, ennenkuin hän näki Galdon ylimmäisen portikon katolla ja aivan lähellä Markoa. Hänen sydäntänsä tykytti hirveästi. Turva näytti olevan tarjona hänen pojalleen, mutta mikä vaara oli vielä hänen edessään? Kuinka Britannialainen pääsisi takaisin alas? Liekit olivat jo lähellä Markoa.
Kymmenennen legionan takana seisoi Labeon väki. Sotamiehet tunsivat hyvin Juutalaisten ryntäykset, ja heitä oli koetettu mitä rajuimmissa tappeluissa. Taistelon kohina oli havauttanut heitä kaikkia, ja Labeo oli järjestänyt heidän; ja kun kymmenes legiona pakeni ja Juutalaiset ajoivat takaa, Labeon sotamiehet astuivat esiin taisteloa uudistamaan. Koko Romalaisten armeija oli varoillansa.
Markus yhdistyi muihin, taputtaen käsiänsä. "Minun oma kelpo poikani!" sanoi Labeo ylpeästi. "Tiesinhän minä, että sinä vihdoin mieltyisit tähän." "Kyllä; mutta en silloin, isä, kuin ihmisiä tapetaan! Se on liian kauheata." "Odota ja katso", lausui Labeo. Tiikerin ruumis vietiin pois ja taas kiinnitti aukenevan rautaristikon kirskuna kaikkien huomion. Tällä kertaa se oli leijona.
"Ei ikinä!" huusi Labeo rajusti. "Kuinka?" "Ei ikinä!" "Sinun ei tarvitse puhua tuolla tavalla", sanoi upseeri, koettaen päästä tästä tuskalloisesta kohtauksesta sillä, että hän näytti suuttuneelta. "Sinun täytyy myöntyä. Keisari käskee." "Minä en tee sitä ja sinä saat kertoa sen hänelle." "Minun täytyy siis ottaa hänet", sanoi upseeri. "Tee se omalla edesvastauksellasi."
Kuitenkin jokainen hetki, joka vei osan pojan elämästä, vei yhtä suuren osan äidin elämästä. Kesken tätä Markon oli tapa puhua yksinkertaisia sanojansa taivaasta ja Jumalasta, ikäänkuin olisi hän puhunut jotakin, joka oli jokaiselle tuttu. Labeo ei kuitenkaan tietänyt mitään näistä asioista ja Markon tunteet olivat häneltä salassa.
On tuolle kuollehelle kyynelvelka Isompi mulla, kuin nyt maksaa saatan. Mut tulee sekin aika, tulee, Cassius! Pois siis, ja Thassoon ruumis laittakaa Leirissä ei saa peijaisia viettää, Se meitä lannistais. Lucilius, tule, Ja sinä, nuori Cato! Taisteluun nyt' Flavius ja Labeo, liikkehelle joukot! On kolme kello; päivää vielä on; Nyt onnen uhall' uuteen taistohon! Neljäs kohtaus.