Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Kun Hanna lukemisensa lopetti, aukaisi hän kauniit silmänsä, jotka kohtasivat hänen lapsuuden ystävänsä silmät. Ei kumpikaan virkannut sanaakaan, mutta seuraavana silmänräpäyksenä oli hänen kätensä Kallen kädessä. Taas kului hetkinen, ja Kalle puristi tätä kättä lämpimästi käsiensä väliin.
Hän sanoi, ettei hän enää tahtonut kiusata minua, että hän luuli puheensa ikävystyttävän ja vaivaavan minua ja Herra ties mitä, toinen toistaan mahdottomampia asioita. Mutta ainoaa oikeaa hän ei keksinyt. Hän ei nähnyt, että tämä synkeys johtui liian paljosta rakkaudesta, ja jos hän näki sen, niin hän varoi siitä puhumasta, ja siitä olen hänelle niin lämpimästi kiitollinen.
Laakso, harmaa, mutkikas tie, välkkyvä virta, laituri lippuineen ja valkea talo, puutarha, josta tuoksui ruusu ja reseda, kaikki oli äkkiä niin selvästi, niin lämpimästi ja elävästi hänen silmäinsä edessä kuin sinä päivänä, kuin hän ensi kerran näki sen laivan kannelta. Ja sen lämmön jälkeen, mitä hän oli tuntenut sydämmessään sen näyn jälkeen, seurasi tuhansia neulanpistoja toisessa kohdassa.
Meri ja Larsson kalpenevat molemmat heidät nähtyään; Larsson rientää heitä vastaan, mutta nyt se on jo myöhäistä, Bertel ja Regina astuvat tupaan. Molemmat Larssonit ja Meri tervehtivät Berteliä lämpimästi, mutta ovat silminnähtävästi hämillään.
Eron hetki päivä päivältä läheni, taivas yhä kaihonpilvissä asui. Silloin, eräänä päivänä, hiipi tyttö nuorukaisen luo, omituisena, hentona ja liikutettuna kuin iltatuulessa väräjävä koivunritva hiipi, kietoi lämpimästi kätensä hänen kaulaansa ja katsoi kummasti silmiin. »Mitä, Annansilmä ?» kysyi nuorukainen ilon ja tuskan tyrehtämänä.
Mutta miten sait näin pian tiedon onnettomuudestani kysyi Kron, puristaen lämpimästi virkaveljensä kättä; niin, miten sait näin nopeasti siitä tiedon? Oh, varjelkoon, onhan muillakin hyvä vainu, ei yksistään Kronilla, vastasi Ek. Olette menetelleet kerrassaan reilusti, hyvät miehet, selitti Kron, puristaen toistenkin käsiä. Soo, mutisi Ek; toisin ajoin ajatellaan niin, toisin näin.
Nuorelta, suositulta ylioppilaslaulajalta olivat lakitieteelliset opinnot hitaasti edistyneet eikä hänellä ollut tarmoa irroittaumaan seuraelämän hauskuuksista, erittäinkin kun nämät tarjosivat hänelle mitä otollisimpia tilaisuuksia tapaamaan sitä tyttöä, jota hän niin lämpimästi ja avomielisesti rakasti.
»Kyllä sinua jaksaisi odottaa vaikka niinkuin Jakob Raakkeliansa.» Erkki puristi hänen kättään lämpimästi. »Mutta katso, miten on kaunista tuolla ulkona! Mennään kävelemään!» Ja he menivät. Jota lähemmäksi syksy läheni ja sen muassa eronaika, sitä tärkeämmäksi kävivät Erkille ja Aunelle yhdessäolo-hetket. Heillä oli paljon puheltavaa menneisyydestä, paljon tuumattavaa tulevaisuuden varaksi.
Miten pelottavaisesti ja puhuvin silmin hän meitä katseli ja miten lämpimästi ja elävästi tuo "tavattoman kaunis käsi" yksinkertaisine koristelemattomine sormuksineen erosi tummasta sametintapaisesta pohjasta! Kentiesi luki ruhtinatar nämät tuskalliset ajatukset minun kasvoistani; hän viittasi minut luoksensa.
Syksyllä on väliin päiviä, jolloin aurinko paistaa niin lämpimästi, ilma on niin lauhkea, että koko kuihtuva luonto on hämmästyttävän rehoittavan ja voimakkaan näköinen, mutta se on valhetta; sillä ravinto on kulutettu, elinvoima on loppunut. Niin oli Ingeborginkin kauneuden laita.
Päivän Sana
Muut Etsivät