Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Oisi mulla, kun on muilla, Kun oisin ison kotona; Oispa korjani kohalten, Reki tervainen teloilla, Aisat koivuiset kolottu, Väätty vemmel vaahterinen. Enkä tieä mie poloinen, Mikä vei minulta mielen, Kun läksin ison ko'ista, Vierin veikkoni pihoilta.
Kun kuuntelijat seuraavana päivänä olivat keräytyneet Sindbadin luo ja ateria oli iloisin mielin nautittu, niin Sindbad alkoi jälleen kertoa: "Elämäni kului niin hupaisesti, että hyvinkin pian unohdin kaikki matkani vaivat. Ostinpa siis jälleen tavaroita ja läksin Bassrahiin, jossa näin suuren laivan.
Minä riensin talliin, satuloitsin itse kiireimmän kaupassa ratsuni ja läksin täyttä laukkaa Jeskovoon päin. Sade oli lakannut, mutta tuuli pauhasi kahta ankarammin suoraan vastaani. Puoli tiessä oli satula vähällä keikahtaa altani, sillä mahahihnat olivat löyhtyneet.
Vai aikaa tiedustelemassa sinä olet. Onko sinulta aika joutunut niin jäniksen selkään, mahtaili Hintti. En minä ajan puutteesta ole, ja jos olisinkin, niin Kermanniltahan sitä saapi. Sitä minä vain läksin tietämään, että vieläkö minun pitäisi odottaa, vaiko heretä? En häntä tiedä. Tiedät kai sen sanoa, että olenko minä sama Matti kuin ennen. Mikäpäs tuota lienet.
Heinäkuun keskipaikoilla otin taas passini sieltä ja läksin miesteni kanssa Hankoniemelle päin. 29 p. otin Hankoniemen ulapalla venäläisen laivan, joka tuli Räävelistä ja oli lastattu 70 tynnyrillä suoloja ja 200 leiv. tupakkaa, paitsi muilla tavaroilla. Mutta kun kävi länsi-tuuli, täytyi minun viimein jättää laiva ankkuriin, sittenkuin olin purjehtinut koko yön.
Marras-kuussa 16 päivänä 1845 läksin Kajaanista kosken työssä olleiden Kuhmolaisien seurassa matkaan Wenäjälle päin. Raviasti astuen tulin heidän seurassansa Kiekin kylään asti, joka on viimeinen kylä Kuhmoniemen kappelia Wenäjän rajaa vasten. Siitä tahdoin lähteä yksin edelleni.
Minä saavuin viidakon rinteelle ja läksin kulkemaan peltoa, rajapiennarta myöten. Töin tuskin erotin enää kaukaiset esineet: pelto kuulsi epäselvänä ympärillä; sen takana kohosi synkkä pimeys, sakenemistansa saeten paksuin pilvin. Kumeasti kajahtelivat askeleeni jäähtyvässä ilmassa. Vaalennut taivas rupesi jälleen sinertämään, mutta tämä oli jo yön sinervätä.
Taas syyhyttelin sikaa ja sain sen loikomaan kärrille, ja sitte läksin menemään taas ryökkinöiden luo. Pääsin kyökkiin asti, niin jo alkoi taas haukkuminen kuulua. Minä taas sen peliin. Sika ennätti jo putkahtaa maahan ja alkoi juosta koiraa pakoon ... koira perästä ... minä sen perästä. En kumminkaan saanut sikaa kiinni, ennenkuin piika toi ämpärillä juomista.
M. m. rouva Runeberg kirjoittaa kesäk. 15 p:nä 52: "Minä vihaan tuota ranskalaisten muotiin saattamaa hakkelusta, jommoiseksi he muodostavat kaiken, mitä he kirjoittavat: olivat asiat miten tahansa kiinteässä yhteydessä keskenään, niin pitää ne sittenkin silvottaman pieniksi mureniksi ja sirotettaman hajalleen esim. näin: Minä läksin ulos kävelemään. Ulkona oli kevät.
Kotoani läksin sitten Augsburgiin, oppiakseni siellä valuritaidon perinpohjin. Mutta silloin vasta leimahtivat kirkkaat rakkauden liekit ilmi tuleen. Aina oli vaan Roosa silmissäni, häntä olin minä aina kuulevinani; kaikki työt ja puuhat, jotka eivät tarkoittaneet hänen voittamista omakseni, inhoittivat minua. Yksi ainoa tie viepi sen tarkoituksen perille, ja minä läksin sille.
Päivän Sana
Muut Etsivät