Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
»Kyllä kiittämätön olisinkin, jollen tyytyisi! Tunnenpa itseni niin onnelliseksi tällä haavaa, etten suinkaan hentoisi apua anovalta mitään kieltää, jos vain suinkin hänen toivonsa voisin täyttää.» »Kumma, että tuommoinen miete juuri johtui mieleesi.» »Hm niinpä ne ajatukset lentävät. Mutta arvaappas, mikä nyt päähäni pisti?» »No mikä?» »Että lähtisimme katsomaan apilaniittyjä.
Hän puhutteli ystävällisesti meitä ja pyysi että lähtisimme nyt hänen kotiinsa käymään. Kun ei meidän sopinut hänen pyyntöönsä suostua, sillä meillä oli jo kotikiirut, pahoi hän hyvin sitä. Otimme häneltä jäähyvästit ja lähdimme. Ajettuamme kappaleen matkaa, tulimme ison kesantovainion kohdalle, jossa suuri joukko ihmisiä kaivoi, paitahihasillaan, isoa ojaa vainion halki.
Kujeeni kuitenkin alkoivat herättää liian suurta huomiota Pariisin kaduilla ja raitilla. Muuan seikkailija-kumppaneistani sanoi sentähden eräänä päivänä: kun kerran elää, pitää elämän herroiksi, mutta täällä yövahdit meitä ahdistelevat ... mitähän jos lähtisimme maalle? Ja niin lähdimme. Huono tuuma, sire. He riippuvat kaikki nyt hirsipuussa, vaivaiset syntiset!
Uinailevasta isästä oli tullut jäntevä ja ryhdikäs mies, jonka silmissä paloi outo tuli. Minua pelotti ja nyt pyysin, että lähtisimme suoraan kotiin. Isä souti kumminkin laivan luo, kiinnitti veneen nousuportaisiin, koppasi minut syliinsä ja pian olimme yläällä. Vieraalla kielellä, jota en ymmärtänyt, tervehti hän merimiehiä ja samassa olivat he hyvin vilkkaassa keskustelussa.
Mutta juokaa toki ... te jos kukaan tarvitsette vahvistusta, lausui muuan hengenmiehistä. En tarvitse, vastasi tuomittu, ja ellei herrat ole kovin väsyneitä pitkästä matkasta, niin minä pyydän että heti lähtisimme liikkeelle jälleen ... mitä pikemmin, sitä parempi. Kulkue, joka lakkaamatta oli lisääntynyt, alkoi taas jatkaa matkaansa.
Muuta minä en tiedä." Tähän pilkkaan nauroivat kaikki. "Arvattavasti sangen helpot hautajaiset", sanoi sama puhuja; "sillä niin totta kuin elän, minä en tiedä ketään, joka menee niihin. Entä jos me rupeisimme vapaa-ehtoisiksi ja lähtisimme mukaan?" "Olkoon menneeksi, jos on pidetty huolta murkinasta", muistutti gentlemani, jolla oli liika-kasvi nenän-nipussa.
Jäätkös luokseni, Luks? Pelkäänpä heidän tekevän minulle jotain, jos jään tänne". "Kyllä minä vartioin ulkona", vastasi Johannes, "mutta parasta olisi, että lähtisimme kohta matkaan; mitäpäs sinulla täällä onkaan tekemistä?" "Pitää minun kaikin mokomin käydä Marannan luona.
Jatko tähän muistutukseen jäi sitte kuin itsestään meillä puheen aineeksi. Joko on äitinne määrännyt lähtöpäivän? kysyin minä Ireneltä. On hän puhunut, että jo huomenna lähtisimme, vastasi neito melkein alakuloisesti. Valmistukset eivät meillä suuret ole ja palvelijat ovat niitä jo tehneet. Minä säpsähdin. Nytkö ihana uneni olisi loppuun nähty?
Sekä pieniä että suuria höyryaluksia vihelsi lakkaamatta satamassa, ja mitä muhkeimpia kolmimastoisia laivoja loikoili rannassa ankkuroittuina. Eräänä päivänä, kun rehtori Mellilä oli lukenut poikiensa kanssa niin kauan, että sekä opettaja että oppilaat olivat väsyksissä, sanoi hän: Tämä nyt jo saa riittää täksi erää. Entä jos tästä lähtisimme kävelemään.
Lähdetään me yhdessä katsomaan. Tunturin lakeen, lähtökohtaan, jos näkyy tämä linjan aukko, silloin todellakin näkee, meneekö se oikeaan, ja voi ojentaa jos ei mene. Mekö kahden lähtisimme, ja toisetko jäisivät tänne hakkaamaan? kysyi Mikko tyynesti. Niin. Mutta nythän tavoittaa yö.
Päivän Sana
Muut Etsivät