United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miten olisi, jos me lähtisimme viemään ruokakoppaa Kuusimäen torppaan; sieltä korkealta mäeltä me kyllä näkisimme palopaikan savun, ja ehkäpä isä ja pojat kuulisivat, jos puhaltaisimme torveen aikalailla sanoi Meeri, joka aina oli valmis suunnitelmia tekemään. Ei, lapsi kullat, en minä uskalla antaa teidän lähteä. Mutta, äiti rakas, eihän Kuusimäki ole tuulen alla, vaan päinvastoin.
"Sinä hourailet vaan, akkaseni", sanoi torppari. "Minä tahdon kertoa sulle jotain uutta. Osaatko arvata? Kuningas ja kuningatar matkustavat läpi maan ja tulevat huomenna kulkemaan kirkkomme ohitse. Mitäs arvelet, jos ottaisimme lapset kerallamme ja lähtisimme sinne niitä katselemaan." "Se minulle mieleenpä", sanoi akka. "Kuningasta ja kuningatarta ei saa nähdä joka päivä."
Jos nyt lähtisimme sinne, tapaisimme heidät illallisella ja saattaisimme vapaasti jutella heidän kanssaan. Demas asuu lähellä Emporiumia." Chilon suostui ehdotukseen sangen mielellään. Emporium oli Aventinuksen juurella eikä siis kaukana suuresta sirkuksesta. Ei tarvinnut kiivetä vuorelle, vaan saattoi kulkea oikotietä jokea pitkin, Porticus Aemilian kautta.
Ja hän alkoikin soutaa lahden pohjukkaan, venevalkamaan päin, josta tavallisesti kotiin kulimme. Mutta minä rupesin itkemään ja pyysin että vielä lähtisimme koettamaan sieltä niemen toiselta puolen, ehkä minäkin kalan saisin. Niin käänsi isä veneen. Souti niemen nenään, josta aukeni aava meri. Siitä kierrätti hän nopeasti veneen taas suojaan sataman puolelle.
»Ennen kaikkea ei kelpaa jäädä tänne. Lähtekäämme liikkeelle niin pian kuin mahdollista. Tunnin kuluttua voipi jo olla myöhäistä.« »Mutta selittäkää tarkemmin, Pedro! Lähteä liikkeelle? Minnekä sitte lähtisimme?« »Tuonne ylös,« sanoi gambusino ja osoitti Salaperäistä vuorta. »Mutta meille on mahdotonta saada elukoitamme sinne ylös, eikä meillä ole aikaa kulettaa matkatavaroitamme sinne.«
Jos me sitävastoin minä tarkoitan, teidän majesteettinne ja muutamat meistä tytöistä teidän majesteettinne henkivartijoina lähtisimme hämärissä valepukuun puettuina... Kuningatar hymyili.
Kauppaneuvos näkyi tulevan murheelliseksi, muistaissaan tuota kauheata päivää. Hän ei lausunut sanaakaan pitkään aikaan, vaan istui mietteihinsä vaipuneena. Charly viittasi minulle, että lähtisimme. Mutta samassa kavahti kauppaneuvos seisomaan. "Tony!" sanoi hän; "olin unohtaa vielä tämän."
Sitten levähytti hän pitkän päällystakkinsa lievettä vasemman puolisessa taskussa olevalla kädellään, ja hyvin vaatimattomasti katsoi taaskin minuun. Lähdemmekö? Minulla ei tahtonut henkikään kulkea, vastausta odottaessani. Kuinka varhain sitten lähtisimme? kysyi hän viimein. Sopisiko kahdeksan aikana? Kyllä. Saanko olla portilla Teitä vastassa? Kyllä, kiitoksia...
Sitä tietä pääset päivän tai parin päästä metsänreunaan ja näet edessäsi suuren, kauniin tasangon, jolla asuu tuhansittain ihmisiä». »Tuhansittain ihmisiä», Mertsi ihmetyksen valtaamana huudahti. »Minä olen aina luullut, että olisimme kahden maailmassa. Mikset tähän asti ole kertonut minulle mitään noista ihmisistä. Jospa vain jaksaisit kävellä, niin lähtisimme heti heidän luokseen».
Hän kuunteli minua kärsivällisesti, mutta vilkasta osanottoa minä, niin paljon kuin voin huomata, en hänessä herättänyt intohimoani kohtaan. Huoattuansa pari kertaa jälessäni kohteliaisuudesta minua kohtaan hän esitti minulle, että lähtisimme katselemaan hänen stuudioitansa. Minä heti siihen suostuin. Asjaa me emme tavanneet kotona.