Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
"Lähe nyt, liika, liikkumahan, mies paha, pakenemahan ennen päivän nousemista, koi-jumalan koittamista, auringon ylenemistä, kukon äänen kuulumista! Nyt on liian liikeaika ja pahan pakenoaika, kuutamainen kulkeasi, valkea vaeltoasi.
Tahvanus on tallirenki Ruman Ruotuksen talossa, Ruokki Ruotuksen hevoista, Kaitsi tallikonkaria. Vei hän juomalle hevosen, Kaivolle katetun ruunan, Loimiselän lähtehelle; Lähe läikkyi, hepo kuorsui. Tahvanus on tallirenki Läksi maahan ratsahilta, Katsoi maasta maan vikoja, Katsoi veestä veen vikoja; Nähnyt ei maassa maan vikoja, Eikä veessä veen vikoja.
Neito vasten vastaeli: "Enmä tästä ennen joua Kun kiven kuluksi jauhan, Pieksän petkelen periksi, Huhmaren sukuksi survon; Enkä lähe Tuuterihin Tuuteriss' on miehet tuhmat, Miehet tuhmat, naiset laiskat, Tyttäret typerämielet." Tuli Päivölän kosija.
Jääkö jälkeeni mitään? MARTTA. Ei mitään, vaan lähe tästä nyt tavallista vikkelämmin ja käske Jaana sisään laiskottelemasta perunamurulla! ESKO. Minä käsken. Jaana sanoi minun tarha-pöllöksi. Onko kaikki tarpeelliset kappaleet muassani? TOPIAS. Kaikki, kaikki, Esko. Hyvästi nyt vaan, poikani! ESKO. Niin, hyvästi! Terveisiä! TOINEN N
Hänen täytyy siis keksiä toinen, uskottavampi este: »Lähe en piikojen pyhyyttä, Enkä vaimojen vähyyttä; Saisin jos satakin naista, Tuhat piikoa piellä; Vaan tuli kova ikävä, Ikävä omia maita, Oman maani mansikoita, Oman niemen neitosia!»
Mipä tässä millitseksen, Kuka kumma kummitseksen, Tämän kunnahan kukuilla, Tämän harjun hartehilla, Kun ei kanna suo varista, Suo varista, maa jänistä, Nurmi nuorta morsianta, Pelto pieniä kanoja, Joen korvat joutsenia, Lammin laiat laklasia! Mikä kumma kummitseksen, Ime ilmi anteleksen, Kun täss' ei siat sikiä, Kasva lampahan karitsat; Maito ei lähe mahosta, Piimä pitkähäntäsestä!
Ilmarinen rukoilee jumalaltaan suojelusta tulevassa taistelussa, mutta Väinämöinen kysyy puoleksi ivalla, joko Pohjolan emäntä nyt on saapunut Sammon jaolle. »En lähe Sammon jakoon sinun kanssasi, katala», huutaa Louhi vastaukseksi ja tavottaa Sampoa veneestä. Nyt alkaa tuima taistelu.
Mutta Wäinämöinen kovin halveksii vastustajaa, joka on vailla sekä todellista oppia että miehen suoruutta; hän ei tahdo semmoiselle suoda niin suurta kunniaa, että ryhtyisi tappeluun hänen kanssansa: »En noita pahoin pelänne, Miekkojasi, mieliäsi, Tuuriasi, tuumiasi; Vaan kuitenkin, kaikitenkin Lähe en miekan mittelöhön Kerallasi, kehno raukka!»
Kultani onni kova on, ei se anna maata, Täytyy öitä kollotella pitkin pihamaata. Kultani kulki kohmelossa, yhtyi likalättiin, Tuosta suuttui siivo tyttö, suuttui yhtä-äkkiin. Ompa mulla lauluja ja ralli ompi kanssa; Eipä tämä tyttö lähe joka ruojan ansaan. Likat nätit tällä maalla kasvaa kaunihisti, Niill' on posket punaset ja puhet aina siisti.
Tulevi Virosta sulhot, toiset tuolta Inkereltä: eip' on neiti mennytkänä; itse vasten vastaeli: "Suotta kultanne kuluvi, hopeanne hoikkenevi! En lähe minä Virohon, en lähe, lupoakana, Viron vettä soutamahan, saarellista sauvomahan, syömähän Viron kaloja, Viron lientä lippomahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät