Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
On aivan samantekevä, minkä karvainen se on ja vaikka olisi karvatonkin, kunhan sillä pääsee kaupunkiin. HEI LOTTA. Häh? Sus siunatkoon! JUNKKA. Onko teillä hevonen? HEI LOTTA. Sus siunatkoon! Onhan meillä hevonen ja hyvä onkin. Mutta miten on teidän päävärkkinne, kapteeni? JUNKKA. Minun päävärkkini käy huonosti, jos ei Hei Lotan Nestori lähde minua kyytiin kaupunkiin sen tuhannella kiireellä.
Ei edes saa pysymään yhtä palvelijaa kuukauttakaan talossa yhteen kyytiin. Missä on herra? Kirsti pane kahvi pöydälle. Missä herra on? NOKKI. Kannon päässä. Ei sinulta kysytä! Suoriu tiehesi! Keltäs sitten? Eihän se uunikaan vastaa. Ulos paikalla! suupaltti! NOKKI. En ole tänne jäädä aikonutkaan. Susanna, mitä nyt mitä nyt taas itket?
Hän olisi katsellut Mannia kentiesi vielä kauan, mutta kestikievari sanoi hänelle: »Pane Pöyhkeälän hevonen kyytiin, niillä toisilla hevosilla on jo ajettu paljo.» Hevonen oli pian valjastettu, ja kyytimies ajoi kestikievarista.
Selvältä näytti hänestä nyt, että toiveet Hautalan Jannen joutumisesta vararikkoon olivat tuuleen haihtuneet. Ja hän kun jo usein oli kuvitellut itseänsä senkin talon omistajaksi! Kotiin saavuttuaan tapasi hän siellä Stenforsin ja Kaleniuksen ryypiskelemisen puuhissa. Renkipoika valjasti pihassa hevosta herroille, joita piti kyytiin lähteä.
Mutta mikäpä niitä osaa koetellakaan vantuttomin käsin. Jokohan pitänee katkaista taival ja pistäytyä johonkin kapakkaan ..., vaan eipä taida viitsiä, painaa häntä yhteen kyytiin, niin tuosta kerralla pääsee. Eero painoi menemään hyvää vauhtia, ja kun pääsi Heikinkadun puistoon, jossa taas viima vapaasti kävi, juosta hilkkasi hän aina kolmisen askelta yhteen kyytiin, ja niin taas käveli väliin.
Eversti Pöyhkönen tuli käytävää pitkin oikoisena ja yhtä ylpeän ja vaativan muotoisena kuin tavallisesti. Hän katseli nuorukaista, ilmeensä kävi vähän lempeämmäksi, ja hän sanoi: »Noh, työsi näkyy joutuvan eteenpäin, mutta nyt sinun täytyy mennä kyytiin, sillä tänä päivänä on minun vuoroni lähettää mies ja hevonen hollikyytiin.»
"Ei suinkaan sinua tänä yönä enää kyytiin panna?" "Molemmat rengit on kipeinä meillä, isännän täytyy odottaa postia, kukas sitten muuta kyytiä veisi jollen minä? Hollinpito on meillä urakalla: hollimiehiä ei ole. Saanhan huomenna sitten levätä." Miks'et valittanut, lapsi, miks'et? Moni sinun sijassasi olisi tehnyt niin. "Mikä sinun nimesi on?" "Maija Leena.
Muusta ei pelkoa, mutta mikä onnettomuus johdattikin tuon Mikon kyytiin. Jos se rupeaisi urkkimaan Karin Villeltä jotain palorahoista? Hiiteen koko Mikko! Rauhottui hän kuitenkin lopulta ja luotti hyvään onneensa. Seuraavana aamuna pani hän kirjeen postiin. Saman asian vuoksi valvoi Siikalahden Mikko koko yön, uni kun ei tullut silmään.
EEVA. Miksi annoit itseäs narrata? EENOKKI. Hai djai! AAPELI. Jassoo! EEVA. Kyyditä minua ijankaikkisella pilkulla tästä samaa tietä takaisin, kraatari! AAPELI. Jassoo! Kyllä kyllä, jos rahan maksat, jos lyöt kaksi markkaa pöytään. Jooseppi tulkoon kyytiin. Kaksi markkaa tänne! EEVA. Ei yhtä penniäkään.
Vaan mikä se on tämä toinen mies tässä jos te olette hollimies, niin ettekö lähtisi meitä kyytiin? Hollimieshän minä olen. Se on sekin jo osastaan vasta postia vienyt eikä sen ole pakko toista kertaa lähteä, ehätti isäntä jo sanomaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät