Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Sinäkö se olet? Katsoo hetken kysyvästi. Emma, mikä sinulla on? Mikäkö? Ei mikään! Sinähän aivan kuin pelkäisit minua. Mitä on tapahtunut? Vai olisitko? Mitä? Hm! Minä vaan ajattelin, että jos Jos? Tulin, näet, hyvästi jättämään. Lähden huomenna matkalle. Minne? Minä tässä eräänä päivänä kirjoitin Varkauteen kirjeen hakien koneenkäyttäjän paikkaa siellä tehtaassa.
Tuo vanhempi nainen tuli meitä vastaan ja hänen tumman-siniset silmänsä vähän ylpeästi ja kysyvästi tarkastelivat kutsumattomia vieraita, Armo astui pari askelta taakse päin ja sotki minua varpaille. Minun hän unhoitti. Sen suon hänelle anteeksi, sillä kukapa kysyy kyytimiestä, kun pyytää kyytihevoista?
Pikku Mai kiipesi sohvalle, kiersi toisen kätensä Eugenin ja toisen Doran kaulaan ja taivutti heidät toistensa puoleen. "Isien ja äitien pitää aina olla hyviä ystäviä", sanoi hän juhlallisesti, "suudelkaa nyt toisianne!" Ja hän painoi heidän päänsä yhteen ja pakoitti heidät suutelemaan toisiaan. Sitten hän eroitti heidät toisistaan ja katseli heitä kysyvästi.
Tahtos tapahtukoon, vastasi Yrjö ja otti teljen kuopan ovelta, avasi oven ja huusi kuoppaan: Tul' ulos Eero, tule, tuuli käy nyt taas sieltäpäin. Ja mies kömpi ylös kuopasta. Istu vieras, sanoi Yrjö ja katsoi kysyvästi Mattia. Mikä nimes on, kysyi Matti. Eeroksi minua on sanottu. Aiotko jättää entisen ammattisi ja ruveta työtä tekemään?
Mutta se ei näe mitään se on kai sokea?... Hän kääntyi kysyvästi Mariaan päin. Niin on se lintu on sokea. Minkäs sille mahtaa! kuului tytön vastaus. Liian suorasukaista tuntui Adelsvärdistä liiankin selvää itsestään. Onkohan hänkin niin kylmäkiskoinen noita pikku olentoja kohtaan kuin monen monituiset hänen sisaristaan ja veljistään täällä etelässä?
Hän katsoi kysyvästi Miihkaliin, joka sanoi: »Niin, niin, kyllä se on niin. Kun miekka putoaa meidän rauenneesta kädestämme ja meidän työmme päättyy, silloin elää ja kukoistaa teidän työnne tulevien aikojen varalle.» »Jos me silloin vielä elämme, niin lähinnä Jumalaa kiittäkäämme niitä, jotka ovat turvanneet maata ja meitä.»
Toinen säikähdys tapahtui illalla, jolloin istuimme akkunan ääressä kirkkaassa kuuvalossa, ja minä vakaasti keskustellessamme sanoin: "niitä löytyy kuitenkin hyviä ja jaloja ihmisiä, jotka ovat niin onnettomat, ett'eivät usko tulevaa elämätä olevankaan, eivät usko elämällämme olevan mitään suurempaa tarkoitusta, näitä tämmöisiä meidän tulee surkutella mutta ei moittia..." Emilia katsoi kysyvästi minuun, ja hänen kauniissa silmissänsä ilmautui sanomatoin tuska.
»Nimeksi on ajateltu Kustaata...?» lisäsi emäntä aran kysyvästi. »Se on hyvin ajateltu», vastasi Uutela. Hän ei voinut olla nyökäyttämättä päätään tuolle kärsivälle vaimolle. Ja niin hän taas tyyntyi siitäkin. Mutta sinä päivänä, kun lapsi tuotiin kotiin, hänet valtasi uudelleen tuska ankarampi kuin koskaan ennen.
Hän vain kysyvästi katsoi surusanoman tuojaan ja Elias jatkoi: »Kun minä uuvuin, puristi puolisonne minun kättäni, sanoen: jos sinä jäät eloon, niin koeta päästä pois täältä; kaikki taistelu on nyt turha. Meillä ei ole enää toivoa, vaan jos tapaat Elinan, niin auta häntä ja pyydä häntä antamaan minulle anteeksi.» »Mitäpä minulla on hänelle anteeksi annettavaa? Sekö, että hän pyysi minua elämään?»
Soisalo synkistyi ja katsoi kysyvästi Anttiin. Antti ei ollenkaan voinut ymmärtää hänen katsettaan. Sinä et siis tiedä, virkahti Soisalo verkalleen, että yhteinen ystävämme on muutamia päiviä sitten ampunut itsensä. Antti hypähti. Ampunut? Herran nimessä! Miksi, missä ja milloin? Selitä toki! Kuten sanoin, muutamia päiviä sitten, omassa tyhjässä kaupunkikodissaan. Mahdotonta!
Päivän Sana
Muut Etsivät