Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Sinulta, lukijani, kysytään: "Oletko sinäkin jo tullut Jesuksen Kristuksen työmieheksi ja taistelijaksi?" Seuraavan sanon minä sinulle poistaakseni kaikki perättömät kiertelemiset ja tekopyhät esteet. "Elähytä se voima, mikä sinussa on!"
"Niin, pidä sinä puhetta, kun olet puhemies!" XII. Kysytään Leenalta. Pynnölän talossa oli Leena noussut aamulla aikaiseen ylös, pessyt kasvonsa ja kammannut päänsä, lypsänyt lehmät piian kanssa ja ajanut niitä vähän matkaa laitumelle päin. "Kuinka Leena näyttää niin surulliselta näinä päivinä?" kysyä hökäisi piika-tyttö. "Olenko minä entistä surullisempi?" oli Leena kysyvinään.
JUSSI. Mene rakkauksinesi! Etkö jo vihdoinkin huomaa, ettei sillä päästä mihinkään? Voimaa täällä kysytään, ei rakkautta. Ottiko sinua isä lukuun ollenkaan, sano? HANNA. Ei ottanut. JUSSI. Tietääkö hän ylipäätään, että sinua on olemassakaan? Sinua tai äitiä? Muulloin kuin milloin hän teitä halveksien sysää syrjään? HANNA. Taidat olla oikeassa. JUSSI. Hanna ? Itketkö sinä?
Samalla kuin hän antoi poikansa, ylpeytensä, Jumalalle, hän antoi kalliimman osan itsestänsä; ja naisilla on semmoinen voima, kun uhrauksia kysytään, ja heille syntyy siitä semmoinen salainen ilo, että hän, luullakseni, epäilemättä olisi kestänyt nämät kaikki. Martin'in isän laita olisi varmaan ollut toisin.
Kuka on Darwin?» kysyi Hanna hiljaa Edlalta, sillä Lavonius tarkasteli nyt muutamia muurahaisia vähän matkan päässä heistä. »En tiedä», vastasi Edla yhtä hiljaa. »Mutta elä huoli; kysytään huomenna maisterilta.» Lavonius tuli vielä takaisin Darwiniin ja puhui jostain kehitysteoriasta, joka tytöille oli niin vierasta, etteivät saaneet siitä yhtä selvää.
Samaan leikkiin oli tullut Mattikin. Tälle ilmoitti Pasanen hiljaa, että Hemmo pyyti jo puhemiehekseen ja käski käydä siitä Hintille tuumaamassa. Miten minä kamariin mentyäni sanonen. Kysytään Hintiltä itseltään, sanoi Matti. Tämä antoi sen neuvon, että he asianomaiset ovat niin liian vähän puhuneet, ettei vielä puhemiestä tarvita.
Nyt kysytään: eikö joku tuollainen saattaisi kärsiä korvapuustia? "Onko likivalta menevä niin pitkälle, ett'ei saattaisi voidella nenäkästä talonpoikaa, ilman, että hän antaa takaisin?
Kun Françoise näki kaikki nuo kuolleet, työnsi hän vaistontapaisesti pois tuolin ja istuutui lattialle seinän viereen; hän luuli siinä olevansa vähemmän vaarassa. Sillä aikaa oli etsitty kaikki talon matrassit ja niillä puoleksi täytetty ikkuna. Sali alkoi olla täynnä sirpaleita rikkoontuneista aseista, rikkiammutuista huonekaluista. "Kello on viisi", sanoi kapteeni. "Nyt miehiä kysytään.
Mitäs tämä? ajattelen. Tunnen: jokin kasvaa minussa, nopeasti, monilukuisena... Tarvitsevat minun nesteitäni, käyvät yhä raskaammiksi. Varreltani, haluttomuuteen herpauneelta, uutta ryhtiä ja ojennusta kysytään. Valon voimaa heille imeäkseen lehtien täytyy levetä, tummeta... Heteitten ja terälehtieni pudottua olin luullut onneni jo menneen. Minä houkka!
"Niin, minun rakas Rejer Jansen Juhl'ini! siinä kysytään miestä, jos tahdot kulkea rinnatusten miesten kanssa, joilla on leveä rinta!..." "Ja tiedätkö, mitä hän vastasi minulle viimeisenä iltana kanunamiehellä," jatkoi ensimmäinen perämies taas seuraavana iltana... "Kun minä tulen kotiin, olette te naimisessa, neiti! laskin minä leikkiä."
Päivän Sana
Muut Etsivät