Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Mutta silloin aukenis taivas ja oikeuden enkeli ilmestyisi kaikelle kansalle, kysyen korkealla äänellä: »mitä komsarjus tahtoo», mutta häneltä kysyisi komsarjus takaisin korkealla, huutavalla äänellä: »onko kannustettu miesi viaton vai syyllinen?» Nytpä kirkastettu enkeli antaisi vastauksen, jonka oikeutta ei kenenkään tarvitsis epäillä ja jonka mukaan tulisi miestä joko päästää Herran huomaan tai sukia oikein aika lailla.
Niin on Parsifalin elämä ja jos joku kysyisi häneltä, elääkö hän ilon sykähtävänä tähtenä, vai onko hän kaipauksen hiipinyttä kyyneltä, ei hän osaisi vastata siihen, mutta joka päivä tuntee hän mielensä leimuvan polttavammaksi, niin että lopulta sekä hänen ilonsa että kaipauksensakin olivat yhtä ainoata suurta ja kuumaa kyyneltä, joka värisi silmässä aina.
Tuntui huvittavalta, kun uunin sisästä kuului tulen huimina, painoi korvallisensakin uuniin kiini ja samalla kuin kuunteli liekkien hulminaa, hienosti väreilevin kasvoin lämpimästi silmäili väsyneen näköistä, raskasmielistä äitiä ja ajatteli, mitä hän kysyisi äidiltä, että saisi hänelle jotakin sanoa ja saisi sanan vastaan; vaan kun näki äidin niin umpimielisenä, niin ei hän kuitenkaan rohjennut mitään virkkaa, vaikka kielen päällä pyöri yhtä ja toista, jota tavallisissa oloissa olisi hyvinkin voinut sanoa, vaan nyt jätti sanomatta.
Vetäysin joskus koko päiväksi vuoteelleni sitä toivoen, että hän sitten tulisi kynnykselle istumaan, ja jos hän tulisi ja kysyisi, niin sanoisin, etten olekaan vielä terve ja että taas tunnun huonommalta.
Minkä lahjan minä tarvitsen tullakseni kuninkaaksi? JATGEIR. Ette suinkaan epäilyksen; sillä silloin te ette kysyisi noin. SKULE KUNINGAS. Minkä lahjan tarvitsen? JATGEIR. Herra, olettehan te kuningas. SKULE KUNINGAS. Uskotko sinä joka hetki varmaan olevasi runoilija. SKULE KUNINGAS. Olen kerran, palavasti, ihanasti ja rikoksellisesti. JATGEIR. Teillä on vaimo.
Hän kaipasi sitä, hän sanoi itsellensä, että Anders kärsi mitä oli ansainnut, mutta siitä hän ei rauhoittunut. Nyt hän makasi kuoleman kielissä, tämä soi hänen korvissansa ja tukehdutti kaikki muut äänet. Hän ei tietänyt Anders'ista mitään, hän ei voinut saada mitään tietoa, keltä hän kysyisi?
Enhän minä kysymykselläni mitään pahaa tarkoittanut. Olemmehan saman kylän lapsia. Annaliisa. Olemme kyllä. Mari. Niin, miks'en siis kysyisi?... Vaan ... sinä olet niin kovin vaalea, näytät niin kummalliselta... Annaliisa. Kummempia on nähty! Mari. Annaliisa! Annaliisa! älä koukuittele! Minä olen ystäväs lapsuutesi leikkikumppali! Minä tahdon tietää totuuden.
Minä en tiedä, missä hän asuu, ja olen luvannut, ett'en edes kysyisi itsiäni perille, muuten voisin Marialta saada tiedon siitä; mutta minä en tahdo tunkea pyhyyteen. Minä olen, lisäsi Berndtsson, nyt saanut neuvoa, ja sitä samaa kahdelta taholla: yhdeltä sangen kokeneelta ihmiseltä ja kokenemattomalta viattomuudelta. Kummallista, molemmat ovat yhtä. Niin, sitten voitte te kanssa luottaa niihin.
Jos jotain muuta olisi, sinä kyllä saat siitä aikanansa tietää. Minä olen ilmoittanut, ettei kukaan vaivaisi isääni, vaan kysyisi sinua erityisesti, ja kun niin tapahtuu, sinä tiedät, mitä se tarkoittaa, ja voit suorittaa asian häntä taikka äitiämme häiritsemättä.
Jos äiti taas tulisi tupaan ja kysyisi Taavia, niin pelkäänpä, ett'en jaksaisi pidättää kyyneleitäni. Toinen kohtaus. KUUSNIEMEN EM
Päivän Sana
Muut Etsivät