United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, asia oli se, josko pappi luulee, että ... että käypi laatuun ... niin ... papin oli suotava anteeksi, jos hän kysyikin suoraan ujostelematta ja kummallisesti ... mutta josko käy laatuun kavaltaa ... paholaista?
Herman, vaikka oli vasta kahdentoista vanha, sai jo liikkua jotenkin vapaasti. Oli usein tuntimäärät kotoa poissa, ja jos mamma sitten kysyikin: »missä sinä olit?» sai hän useimmiten vastaukseksi vaan lyhyen: »olinpahan». Niin, mikseivät he voisi tehdä samalla lailla? He, jotka olivat viisi vuotta Hermania vanhempia, melkein täysi-ikäisiä jo.
Rukkiukko luuli Jerikon haaveilemiseen syyksi Kallen kirjeet, joissa elävästi kuvailtiin sen aikuista "suuren maailman" elämää ja toimia. Joskus rukkiukko varovasti kysyikin syytä kasvattinsa alakuloisuuteen, mutta ei saanut tyydyttävää vastausta. Sitä olikin Jerikon mahdoton antaa, sillä hän ei itsekään tiennyt, mikä häntä vaivasi.
Hän oli Eriikan mielestä tällä kertaa tavattoman harvapuheinen ja miettiväinen. Senpä vuoksi sisko nyt kysyikin: Antreas, kuinka sinä voit? Näytät kovin tuumaavalta. Olet juuri kuin johtajattaremme ennen muinoin koulussa, silloin kun hänen piti määrätä meille tytöille rangaistusta jostakin tekemästämme kepposesta. Hm, kumma ajatella, että sinäkin maailmassa olet kepposia tehnyt.
Sillä hetkellä muisti Nelma jollakin tavoin sen herran, joka oli hänkin heittänyt joskus hänen syliinsä lompakkonsa ... ja sitten armottomasti hänet jättänyt. Mutta eihän Kukkelman ollut oikea herra ... sen näki kaikesta! Päivemmällä Nelma kysyikin, eikö Sakris ollutkaan rakennusmestari. Hän koetteli sinutella Kukkelmania. Sakris ällistyi ... ja tuli hiukan levottomaksi.
Seiniä koristivat maalatut köynnökset, ja pehmeät, punaiset patjat huoneen nurkissa houkuttelivat hetken lepoa nauttimaan. Kohtelias leipuri, joka kiiruhti tarjoamaan vieraalleen parasta mitä talossa oli, kysyikin heti, eikö hän tahtonut astua toiseen huoneeseen. Siellä on hyvin mukava istua, sanoi hän, ja aivan rauhassakin saa siellä olla, sillä siellä ei ole ketään muuta tällä erää.
"Ahaa", mietti Meyer, "elämän taistelu on alkanut, hm! mikähän ensimmäisen tappion tuotti? No hyvä, kuta aikaisemmin, sitä parempi". Turhaan koetti Meyer sitten keksiä syytä Jerikon suruun ja turhaan kysyikin hän sitä, sillä Jeriko ei sanonut olevansa oikeutettu sitä sanomaan.
Nytkin hän seisoi pianon ääressä nuottikirjoja tarkastellen, mutta sieltä ehtimiseen silmänsä lentelivät ympäri, ikäänkuin hän olisi odottanut jotain. Jopa hän viimein kysyikin, eikö tohtori Vakanen ollut Tuomelassa, ja kun Eeva sanoi hänen paraikaa olevan heillä, näytti hän tyytyväiseltä.