Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kuinka toisin sentään olikaan kaikki rikkaassa Kantalassa: iloinen valkia paloi avaran tuvan suuressa takassa, pahnoiksi menneitä olkia oli leveellään laattialla, sillä nyt oli Joulun jälkispyhä. Väki on kokoontunut pöydän ympärille nauttimaan hyvin laitettua suurustaan, kynttilän kirkkaassa valossa keskustellen huoletonna.
»Olisikohan myrsky puuskahdellut raoista sisään?» ajatteli hän itsekseen, mutta raothan olivat olleet aivan tiiviit. Vasta eteiseen astuttuaan hän näki arvotuksen iloisen ratkaisun. Siellä seisoi Regina onnesta säteillen ja hämillään ja tempasi oven seposelälleen hänen edessään. Kummastuneena jäi hän paikoilleen seisomaan. Kynttilän loiste ja kuusen tuoksu virtasi juhlallisena häntä vastaan.
Hän löysi kyökkipöydän laatikosta kynttilän pätkän, pani sen lyhtyyn, sytytti ja hyökkäsi jälleen ulos halon hakkuuta lopettamaan. Hän huhtoi kuin hullu. Mutta tuotuaan halot kyökkiin, kuuluikin tuskanhuutojen asemesta huoneesta nyt vaan kätilömummon iloista puhelua ja vastasyntyneen ääni: bäy yäy äy äy. Kaikki oli ohitse.
Mutta ennenkuin hän heittäytyi vuoteelleen, katseli hän pitkään maantielle päin, nähdäkseen loistiko kynttilän valo vielä hänen uskollisen ystävänsä ikkunoista, hänen, joka oli luvannut, ett'ei hän koskaan enään menisi kihloihin. Viikko myöhemmin ajaa ratisivat suuret rattaat täynnä tavaroita tietä pitkin pappilaan päin.
Se, joka sytytti kynttilän, oli emäntä, vanha nainen, joka tyynin ja ystävällisin, melkein äidillisin silmäyksin katseli minua ja arveli, että hän ei voinut muistaa nähneensä minua ennen talossa. Minä en vastustanut häntä ja pyysin illallista, sellaista, mitä heti oli saatavissa.
Hän meni ovea aukaisemaan. "Sinäkö Marit olet näin myöhään valveilla?" sanoi neito astuessaan sisään. "Hyvä Jumala kuinka minua peloitit! Ethän vaan ole minua odottanut?" "Enpä juuri! mutta en saanut unta ja arvelin sentähden että oli paras istua", vastasi Marit hiljaa. "No, ota sitten kynttilä, niin voit auttaa minua vaatteiden riisumisessa". Neito kävi edellä ja Marit jälessä kynttilän kanssa.
Tuskin oli hän sammuttanut kynttilän kuin elävät alkoivat häntä joka taholta syödä. »Jos luopuu maasta, lähtee Siperiaan, niin kirput, lutikat, siivottomuus. Entäs sitten; jos se on kannettava, niin sen kannan.» Mutta huolimatta tästä aikeesta hän ei voinut kantaa, vaan istui avatun ikkunan ääreen ihailemaan häipyvää pilveä ja jälleen esiintynyttä kuuta.
Hän on aina kohtelias, kun on oikein pilkallinen. Mitä äiti sanoi, kun tulit sanomaan hyvää yötä? Minä suutelin hänen kättänsä, ja hän painoi suudelman otsalleni. Nuku makeasti, sanoi hän. Eikö mitään muuta? Niin, sitten hän sanoi: sano Beatalle, että hän muistaa sammuttaa kynttilän. Yöllä oli pimeä, vaikka nyt onkin kesä: meillä oli vieraita, ja me menimme levolle tavallista myöhemmin.
"Uskalsin antaa hänelle kolme taalaria ... mutta sitä en ymmärrä mitenkä se veitikka jaksoi tutkintonsa suorittaa", sanoi kapteeni. "Vaan ne hän maksoi takaisin, Jäger, postimaksut ja kaikki." Kapteeni nosti taas kirjeen kynttilän taakse ja alkoi lukea.
Siellä ihmiskihinässä ja häikäisevässä kynttilän valossa hän oli tuskin huomannut kaikkia tähtiä päänsä päällä; mutta täällä pimeässä ja hiljaisuudessa, täällä hän näki edessään koko tuon salaperäisen tähtimaailman, joka hänestä nähden nieli ja kukisti jokaisen ajatuksen, paitsi ainoan: rajattoman, ijäisen rakkauden aatteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät