United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lapsellistahan se oli tuo tuommoinen tuumaileminen ja tunnelmille antautuminen. Aika miehen täytyi voida vapautua sairaasta tunteellisuudesta. Menköön maailma menojaan! Kylläpähän aika selvittää asiat! Heikki päätti ruveta tutkimaan lakitiedettä ja ottamaan osaa kunnalliseen elämään.
MIKKO. Kuinka oli Topra saanut päähänsä, että ... että Jaara on kuollut? MATLENA. Elä kysele. MIKKO. Mielenhourettako kaikki? MATLENA. Ole vaiti, ettei hän herää... Kylläpähän sitten kuulet MIKKO. Voisit tuota kumminkin sanoa. Minulle tahtoo nousta niin pahoja aavistuksia... MATLENA. Hiljaa ! Siellä tulee joku.
Keli oli hyvä, ja Arnoldin komea orhi taittoi tuon lähes kolmenpeninkulman taipaleen Valkamasta kaupunkiin kahdessa tunnissa. He olivat pian kaupungin hotellin pihalla. Hevonen kyllä vaahtosi, mutta kylläpähän se siitä lakkasi. Arnold komensi sen viemään tupaan. Se piti pestä vedellä ja saippualla ja kuivata hyvin sekä vasta sitten antaa sille ruokaa.
Kylläpähän minä tiedän, miten siinä käwisi, kun saisit tehdä pääsi mukaan: ensin tulisi taloon yksi kerjäläinen ja se wetäisi joukon toisia perässään; sillä arwattawahan se on, että äijän ja ämmän hän taljaisi heti tähän, ja niin olisi talomme pian syöty puulle puhtaalle ja me molemmat tiellä! Kauniisti mietti lapsi palkita wanhempansa suuria waiwoja!
Kylläpähän sen arvaa, minkälaiseen hämmästykseen huoneessa olijat joutuivat tuommoisen julman yöllisen päälle-karkauksen vuoksi. Lapset parkuivat, vaimot voivottivat ja pakenivat lastensa kanssa mihin turvapaikkaan mihin pääsi.
Juha näki heti, että ne kaksi olivat Venäjän puolen venheitä, laukkusaksain, ja hän päätti niiden suunnasta, etteivät ne aikoneet nientä kiertää ja laskea sitä tietä koskiin, vaan päästäkseen niistä poiketa hänen rantaansa ja vedättää venheet kuormineen kannaksen poikki. Mahtavat tarvita hevosta. Pitäisikö lähteä? Vaan ottakoot itse haasta Marjan luvalla, kylläpähän tietävät.
"Kylläpähän se välistä niinkin taitaa olla", sanoi muori. "Vaan täytyy koettaa kirkossa käydä vapaalla mielellä kaikista maallisista puuhista." Seuraavana päivänä rupesi Taavetti äitinsä kanssa neuvottelemaan, että torppaan hankittaisiin paja. "Paja? Mitä sillä tehdään meillä? Kuka siinä sepittäisi?" kysyi äiti. "Minä siinä olen aikonut toisinaan sepittää", vastasi Taavetti.
Kylläpähän kertoo, kun ennättää, arveli rouva. Kun kahvit oli juotu ja rouva taas oli ottanut työn käteensä, virkahti Anna: "Ajatelkaahan, hyvä rouva, Miina tahtoo mennä tehtaaseen." "Miina!" huudahti rouva. "Hänenhän on niin hyvä olla kotona ja onhan hän ollut hyväksi avuksi sekä sinulle että miehellesi."
"Noo, onhan niitä; vaan kylläpähän ne siellä pysyvät", tuumaili Jakke. "Onko niistä kukaan pyytänyt kaloja?" "Eipä juuri ... joku koukkumies joskus." "Etkö sinäkään ole koskaan pyytänyt?" kysyi emäntä. "Ei, mitäs minä; ei ne sieltä minun kynsiini tule", sanoi Jakke. "Senhän minä tiesinkin; et sinä mitään yritä.
Koettaa vaan ajatella, ettei ole ketään katsomassa. HANNA. Vaikka niinkin. Kuule, siellä on vieraita eteisessä. MAIJU. Taivas! Täti Savén ja täti Emilia! Minä onneton, kun unohdin papan asian. Nyt minut paha perii ihan elävänä. HANNA. Mitä se on? Mikä sinulla on hätänä? MAIJU. Mene sinne ottamaan heitä vastaan. Kylläpähän kuulet mene, mene! Tästä mahtaa tulla kaunis soppa. Tervetultua!