Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Siivottomassa ympäristössä eivät jalot sielun ominaisuudet menesty, sillä ihmisen ulkonainen elämä on sisällisen ihmisen kuvastin. Hyvä puu ei kanna huonoja hedelmiä? Siivottomat tavat, pahat ajatukset, riettaat puheet, tyhmät teot saavat aina alkunsa turmeltuneesta sydämestä.
MACHIAVELLI. Hän näyttää minusta toimivan kaikessa omantuntonsa mukaan. HALLITSIJATAR. Hänen omallatunnollaan on imarteleva kuvastin. Hänen käytöksensä on usein loukkaavata.
Mimmillä on salissa komea kuvastin, josta Mimmi näkee itsensä kokonaan, ja vieterisänky ... samoin salissa ... ja punainen plyyshisohva ja erikoisella pöydällä suuri porsliinivaasi: sen on Mimmi itse maalannut. Ja vielä on ruokahuone näkemättä... Ruokasalissa asuu Poju. Ja on kaikki, kaikki mukavuudet. Mimmi odottaa nyt illalla vieraita. Nalikkaneuvos on kotonaan maalla.
Kaikki miellytti häntä kukat olivat vereksiä suihkukaivot räiskivät iloisesti mosaiikkilattia oli välkkyvä kuin kuvastin. »Missä on tyttäreni Julia?» hän kysyi. »Kylvyssä.» »Ah! Nyt muistan itsekin kylpyaika! Minun täytyy kylpyyn myös.» Kertomuksemme siirtyy nyt puhumaan Apekideestä.
Tuo pikku järvi on aina kuin kirkas kuvastin, sillä tunturi ja metsä estää tuulen sinne puhaltamasta, ja keltaiset ja valkoiset nipukat uivat sen pinnalla. Poika istui aina suuren kiven päällä veden syrjässä, te tiedätte, ja heitti ongensiimansa ulpukkakukkain väliin ja nosti ylös hopeankiiltäviä kaloja, jotka hän laski pieneen koriinsa ja kantoi äitillensä, niinkuin Antti tekee.
Kun puhalsi hän käteens' vasempaan, Sumuksi silloin haihtui Meijerhoff; Vaan hymyten kun katsoi oikeaan, Sä edessäni loistit enkelinä, Ja tosi enkel' ilmass' uikseli. Täst', armas Salmo, virkois toivoni, Kuin aamun kastehesta kukkavyöt Puistossa tuolla. SALMO. Oi kuin ihana Unelmas kaikuu sielus temppelistä! Tunteitten saarnan kertaa kuvastin, Kuin laaja kirkon kupu. Sointuisuus Sun sielus' on.
Heinäkuun 18:s päivä eli Ihalan patruunan nimipäivä alkoi ensin vähän pilvisenä, mutta jo yhdeksän aikaan oli taivas kirkas ja lahti tyyni kuin kuvastin. Koko luonto oli erittäin ihana. Niityt ja nurmet olivat kukkia täynnä, sillä seuraavana päivänä vasta heinänteko oli alettava, joten kukat vielä rauhassa rehottivat.
Lukitusta pöydänlaatikosta hän otti esille kirjoitustyönsä, levitti arkit pöydälle ja alkoi kopioida. Kirjoitti puolen sivua ja heitti kynän pois, nojautui selkäkenoon tuolia vasten. Siinä oli suuri kuvastin hänen kupeellaan seinällä, ja silmät osuivat sattumalta sinne. Hän säpsähti, vetäytyi taapäin.
Niin helteisenä paistoi Näin päivä silloinkin Ja kirkas, tyynen tyyni Ol' lahden kuvastin. Sen pintaa pitkin souti Kaks sorsaa kaislistoon Ne pesäsensä laati Rannalle juurikkoon. Näin entisaikain muistot Nyt mieleen heräjää Ja kyynelpari naisen Silmissä kimmeltää, Rinnasta hältä nousee Hiljainen huokaus Sen ilmi tuoko kaipuu, Vai unheen katkeruus?
Jokainen huonekalu tuossa kauniissa kamarissa, jokainen poimu ikkunaverhoissa, kirkas kuvastin ja kimeltelevät kristallit, kaikki tukivat järkeä, joka koko yhdentoista vuoden ajan hyväksyi määrätyn, mutta kenties väärän suunnan.
Päivän Sana
Muut Etsivät