Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
"Nyt, kun rakastettusi on tämän valtakunnan hallitsijana ja kun vihollisen hallussa on vain yksi Italian kaupunki, olet sinä alakuloinen." "En ole alakuloinen, ystäväni", sanoi Valeria totisena. "Olen tehnyt päätöksen. Ei, kuuntele minua kärsivällisesti. "Miksi salaat minulta sen, mitä koko Italia tietää kuninkaastaan.
Siitä herra Heinrikki Kun tunsi tuhon tulevan, Hätäpäivän päälle saavan, Sanan lausui, noin puheli: "Pilttiseni, pienoiseni, Käy sinä kivien taaksi, Kuuntele kiven takana; Kuin ei kilpeä kivessä, Niin sä mene tammen taaksi, Katsele takana tammen, Kuin mua tavotetahan. Taikka tapetahanki!
Te ette ole niin musta ja ruma; ettekä liene niin mustasukkainenkaan. Mutta, Tellheim, Tellheim, te muistutatte häntä kuitenkin niin monessa suhteessa! Voi noita rajuja, järkkymättömiä miehiä, jotka alati vain kunnian kummitukseen tuijottavat ja kaikki muut tunteensa paaduttavat! Katsokaa minuun! minuun, Tellheim! Te ette kuuntele? v. Kuuntelen toki!
"Minä kiitän sinua ja aion sen sinulle palkita", Corneliolainen huusi, "niinkauan kuin tämä sydän vielä saattaa sykkiä, mutta avaa ovi, minä rukoilen sinua, minä pyydän..." "Kuuntele minua loppuun asti, aika rientää; kuuntele minua loppuun, Publius. Irene sisareni on seurannut sinua.
"Suo minulle anteeksi; minä luulin sinua Jabasterin oppilaaksi, tietohaluiseksi uneksijaksi. Minä näen, että sinulla on syvä kunnianhimo." "Minä olen ruhtinas; ja minä tahtoisin mielelläni olla ruhtinaana ilman kahleitta." "Kuuntele minua, Alroy", lausui Honain matalalla äänellä ja laski käsivartensa hänen ympärillensä, "minä olen sinun ystäväsi.
Hellästi ja ylpeästi hän katseli päätöstään, joka hänet oikeutti itseään suurena ihmeenä ihailemaan. Sentähden hän sulki korvansa Roomalaisen rukouksilta ja sanoi niin hellällä äänellä, että se Publiusta hämmästytti: "Ole hiljaan, Publius, ja kuuntele minua. Olethan jalo, ja varmaankin sinä olet minulle kiitollinen siitä, että pelastan henkesi."
Vieraat käskettiin kamariin kahville ja siellä ne alkoivat jo julkisemmin ilmoitella, mitä vieraita he ovat. Viija siellä ei tahtonut viipyä, vaikka monesti haettiin. Kuuntele heidän puhettaan vähän enemmän aikaa, kun ne niin sen vajaassa ovat, sanoi Reeta. En minä viitsisi, valitti Viija. Miten minä niille osaan sanoa, kun ne tulevat kysymään.
On tosi olennoita, jotka näet, vuoks sanan syödyn tänne määrättyjä. Puhele heille, kuuntele ja usko! Totuuden valo, jok' on onni heidän, pois päästä enää heit' ei liukahtamaan.»
Hyvästi siksi aikaa. JUSSI. No, Hanna? HANNA. Mitä no? JUSSI. Sinä olet pahoillasi. HANNA. Olen. Kun sinä et ollenkaan minua käsitä. JUSSI. Kyllä minä käsitän sinut, mutta sinä et käsitä minua. Kuulepas nyt, kun selitän sinulle asian oikein juurta jaksaen. Pane pois tuo ompeluksesi ja kuuntele minua tarkkaan. Nooh? JUSSI. Oletetaan, että tänne pohjoiseen tulee puutarhuri etelämaasta.
niin rannallaan nyt vasten virtaa liikkui hän eteenpäin; ja minä askeleeni sovitin askeltensa pienten mukaan. Ei luku niiden vielä ollut sata, kun rannat kaartui yhdenmukaisesti, niin että itää kohden nyt ma kuljin. Eik' oltu paljon vielä tietä käyty, kun Nainen kokonaan mua kohden kääntyi ja virkkoi: »Veli, kuuntele ja katso!»
Päivän Sana
Muut Etsivät