Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
KASPER. Oh, pieni asia! Niin tapahtuu aina ja joka paikassa missä sotilasjoukko majailee, ja jos ei juuri niin, murtuupa kuitenkin yksi ja toinen sydän ikävyydestä harmaatakkien perään. Tyttö meni, te otatte itsellenne toisen, asia on autettu sillä. MAURA. Ei ei! Kuulkaat, tahdonpa ilmoittaa kaikki, kaikki kaikki, muuton mun tukeuttaa ikuinen kiusa ja vimma. Kuulkaat.
PATRIK. Vai armo! Ha haa! Vai armo, vai armo! Hm! Vai armo! Käske ennen Helionin loimon astumaan istuimeltansa alas. Vai armoa! Käy nyt riviis taas, poikaiseni, ja kuulkaat kaikki mitä lausun. Kakstoista tuntia teidät tuomitsin olven kaipoon, mutta rikoittepa tämän tuomion, ja kaikki myllersi taas olven perkel ylös alas. Sääntöni rikoitte, ehkä tiesitte millä uhkasin teitä siitä.
Mutta hyvä, että seisomme kartteeratulla tiellä ja että on meillä tässä herra kanttoorissa oivallinen vierasmies. Syrjähtäkääs hieman sivulle, hyvät naapurit ja ystävät, hieman sivulle. AAPO. Kuulkaat meitä! KAISA. Pois tieltä, te sen vietävät! Me tahdomme kulkea. Pois tieltä, muutoin teidät pyöveli perii! LUKKARI. Erhetys, sinä kunnioitettava Rajamäen perhe, erhetys jyrkkä!
ARISTARKUS. Mitä sanot? 3:S SOTAMIES. Tulkaat katsomaan. ARISTARKUS. Lekkeri helmeilevää oltta! Totisesti! ANTON. Päätäni pyörryttää. TITUS. Sydäntäni hiukasee. TOMMI. Kuinka ovat he käsittäneet tämän? 3:S SOTAMIES. Kuulkaat, mä tahdon kertoa.
VARRO. Herra Angelo, saatattepa ihmetellä, että minä, vanha sotilas, lausun näin erään vaimon tähden. Mutta kuulkaat ensin: tämä vaimo murhasi minun oivan veljeni, Rachelin ja Canzion armaan isän. ANGELO. Rachel itkee. Antakaat anteeksi, ihana neito! RACHEL. Olkaat ilman huolta, mun herrani. ANGELO. Minä kutsuin takasin teidän sydämmeenne murheellisen muiston.
Syllästä maksetaan kaksi Ruplaa, joka tekee vuodessa tuhat ja kuusitoista sataa Ruplaa. Neljän vuoden kuluessa karttuu näin säästettyä kuusi tuhatta ja neljä sataa Ruplaa, jollapa velkamme jo pitäisi olla maksettuna.» »Kuulkaat vielä. Meillä on vielä vähän yli kuudensadan tynnyrin alaa metsämaata.
Tämä näyttää olevan aivan vahva rakennus, ja minä luulen, että kiekahdin tänne juuri takan torven kautta. Kuulkaat menkäät nyt kymmenen jalkaa aukolta lounaasenpäin, ja luokaat sieltä voimanne takaa lumi syrjälle. Kun olette päässeet kylläksi syvälle, tulette varmaan oven kohdalle, ja sillä tapaa voimme saada sen auki.
Kulkivat he jo moni-ahteisella tiellä ohi Kuttilan lakean niitun. JUHANI. Pojat, pojat! tuntuupa jo sieraimissani kotonurkkien haisu, ihanampi neitsytmaarian sänkyruohon tuoksua. Pojat ja veljet, saman maatuskan kantamat ja synnyttämät kaikki, kuulkaat yksi oiva sana: Käskekäämme tuliaisjuhlalle kanssamme Jukolaan joka ainoa mies ja vaimo, koiras ja naaras, jonka vaan kohtaamme tiellä ennen kotoa.
"Onko minun sallittu puhua?" Alroy kysyi, kun hälinä oli asettunut. Hänen äänensä sävelet synnyttivät yleistä äänettömyyttä. Alp Arslan nyykäytti päätänsä suostumuksensa osoitteeksi. "Karamanian kuningas! Minä seison tässä syytettynä monesta rikoksesta. Nyt kuulkaat minun vastaukseni. On sanottu, että minä olen kapinoitsia.
»Mistäs tulet, mistäs tulet, Poikani iloinen?» FOKAS. Sinä peikko, minä lyön sinun kuoliaaksi! TAAVETTI. Olkaat hiljaa, hyvä herra, ja kuulkaat. FOKAS. Hiljaa! Minä sinun hiljennän, iskenpä lukkoon tuon kirotun kitas, peikko! TAAVETTI. Mitä tiesin minä? Enhän tainnut uneksuakkan teidän makaavan tässä. FOKAS. Uneksua? Kyllä sinun annan. Mitä etsit, lurjus?
Päivän Sana
Muut Etsivät