Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 3. lokakuuta 2025


Hänen sairaalloinen mielensä ja hermostunut luonteensa vainusivat vastustajaa, hylkäämistä, ehkäpä pilkkaakin. Sitä paitsi olivat nuo kasvot vieraat, aivan tuntemattomat. Kuinka hän oli joutunut tänne suljettuun seurapiiriin? Nyt oli esittelijä vuorostaan Erikin katseen vankina. Kuulijat huomasivat jotakin erinomaista tapahtuneen.

Hän puhui voimakkaasti, loistavasti, terävästi, ja ainoastaan yhtä puuttui, että tämä puhe olisi ollut täydellinen mestariteos siitä puuttui ainoastaan kristillisen rakkauden lämmintä henkeä. Kuulijat olivat ihastuneita; lyhyt, haihtuva, nuoren ylioppilaan pilkanteon aiheuttama vaikutus oli kerralla hälvennyt. Paul itsekin alkoi melkein hävetä, mutta siihen hän oli liian ylpeä.

"Nnnuotteja, nähkää, hyvät ihmiset", sanoi naakka. "Niin juuri", pitkitti varpunen, "ja kun he olivat laulaneet, niin kaikki kuulijat, joita oli sali täynnä, huusivat heille: hyvin, hyvin!" "Entä sitten?" "Ei mitään muuta."

Tiedän että olen sieluni kadottanut. Kaikki kuulijat katselivat kelmeinä ja hämmästyneinä toisiansa. Ei epäillyt enään kukaan paimenen sanojen totuutta. Rakuunat käänsivät musertuneina hevosensa ja riensivät toverien luo, ja muut erosivat kauhistuneina hänestä, joka suuressa sieluntuskassaan ei jaksanut enään nousta. Hänen vaimonsa yksin jäi paikalle, kelmeänä ja jähmettyneenä.

Kumpikin vannokohon siis kautt' ikivaltojen, jotk' on kuulijat korkeimmat, valaliittojen vartiat vahvat: en sua herjaisesti ma kohtele, jos minun voittaa sallii Zeus ja ma sult' otan hengen kamppaelussa; kons' asun sorjan, Akhilleus, sult' olen riisunut, ruumiis annan akhaijien haltuun taas. Sama vanno sa myöskin!" 259

Kuulijat näyttivät kokonaan unohtaneen elämän, heidän kasvoistaan loisti rajaton alttius, onni ja ääretön rakkaus.

Väkijoukko oli ensin seisonut epäröivänä hänen ympärillään. Ne katselivat toisiinsa ja koettivat nähdä, mitä rovasti tekisi ja keskeyttäisikö hän; mutta isä ei saanut sanaa suustaan poikansa puhuessa ja vetäytyi hiljalleen syrjään ja poistui. Vähitellen tulivat kuulijat liikutetuiksi, miesten kasvot värähtelivät, ja naiset alkoivat nyyhkyttää. Talonpojat seisoivat totisina ja herrat hajamielisinä.

Kuulijat olivat kyllä ottaneet tarkan selon Snellmanin elämäkerrasta, he olivat innokkaasti lukeneet ja kuulleet puhuttavan hänen ponnistuksistaan ja vastoinkäymisistään alkuaikoina, seuranneet ihastuneina kertomusta hänen maineensa noususta. Mutta he eivät olleet vielä tätä kaikkea kuulleet hänen omasta suustaan: kertomusta siitä, kuinka tullaan suureksi mieheksi.

Entä te? kysyivät kuulijat, jotka jännityksellä olivat tuota kamalaa kertomusta seuranneet. Kuinka te pelastuitte? Kornatus nosti silmänsä taivasta kohti: Se pelastus ei ollut ihmistekoa. Jumala johti askeleemme ainoaan porttiin, mistä pako vielä oli mahdollinen.

Minä käsken kuulijakuntaa olemaan vaiti; ja ell'ei minua totella, ai'on minä ajaa kuulijat pois. Nyt, vanki Trudaine, pyydän minä teitä jatkamaan. Ei sanaakaan enää sisarestanne; antakaa hänen puhua omasta puolestaan. Nyt teidän ja meidän välinen asia koskee miestä ja vaimoa Dubois. Oletteko tahi ettekö ole valmis ilmoittamaan oikeudelle keitä he ovat?"

Päivän Sana

suostunkin

Muut Etsivät