Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Vaan lempo mun tuumani rohkeat estää, ma kateena katson, kun muhkeat muodot ja viertävät lanteet ja valkeat kummut nyt soljuvat kainohon peittoon; pian raikuu laulu jo lehdossa jälleen ja ohitse keinuvat vartalot hoikat ja huiskavat huivit ja pehmeät kutrit taas sinistä taivahan lakea vastaan lokin valkeat siivet välkkyy.
Ja tämä kuva kertoo vielä senkin, että hänellä oli tumman ruskeat kutrit, ihonväri puhdas ja posket hieman punaiset. Siis kaikin puolin hauska ilmiö. Ja sellaisena hänestä tietenkin paljon pidettiin seuraelämässä.
Kas, mikä sulo noissa kasvoiss' asuu: Apollon kutrit, Jupiterin otsa, Ja katse uljas, uhkaava kuin Marsin, Ja ryhti Hermeen, kun hän alas astuu Vuorille, joita taivas suutelee; Siin' yhdistys ja muoto, johon kaikki Jumalat sinettins' on painaneet, Vakuuttain maailmalle: tuoss' on mies! Se puolisonne oli. Vaan, kas tätä: Tää puolisonne on; kuin nokitähkä, Mi polttaa veljensä. Teill' onko silmät?
Kun olimme tiellä, harasin minä sormillani hänen tukkaansa. Hänen päänsä ylettyi olkapäihini. Ah, kuinka pehmeät olivat sen vanuvat, nuoruutta tuoksuvat kutrit. Mutta voi sitä kiirettä mikä sen oli! Ei niin, että hän olisi minua temponut, vaan hän tuntui unohtavan tehtävänsä jonkin muun rinnalla, mikä hänen mieltänsä koko ajan veti. Mitäpä siinä olisi kiiltokapineet auttaneet!
Mutta jos sievempinä ja maukkaammin puettuina tahdottiin esiintyä ja parempaan pukuun paneuduttiin, käytettiin kutreja, joko pari pitkää hiuskiehkuraa molemmin puolin päätä, ulottuen hartioille saakka, tahi sitten lyhempiä kutrikimppuja, joita sanottiin »korkkiruuveiksi» ja jotka ulottuivat vain kasvojen alareunaan; käytettiinpä myöskin niinsanottuja »tykkikutreja». Tavallisesti olivat nuo kutrit eli kiehkurat irtonaisia, mutta jotkut kähersivät ne omasta tukastaan, jossa tapauksessa hiukset täytyi jo edellisenä päivänä kierrellä paperipyörylöiden ympärille eli »papiljoteille». En voi ajatellakaan esimerkiksi meidän ranskalaisen kotiopettajattaremme kuvaa ilman että hänellä olisi ollut hiukset täynnä tuollaisia paperipyörylöitä.
Nyt näki hän varjon näyttäytyvän ohuilla, maalatuilla ikkunavaatteilla. "Hän on tuo kopea, kovasydäminen tyttö, hän, joka, vaikka itse köyhänä syntynyt, pilkkaa köyhiä ... niin, siitä olen varma, se on hän, minä tunnen hänen hoikasta vyötäisestä ja hiuspukimesta kutrit kaulan ympärillä, ja kukasta kuin otsaseppele. Nyt kääntäytyy hän ... niin, hänpä se on."
Mutta laamanni kääntyi hänestä pois ja kiinnitti terävän katseensa Mariaan. Oletko kipeä, lapseni, vai miksi sinä itket? kysyi hän vähän lempeämmällä äänellä. Maria ravisti kutrit silmiltään, joten hänen ylpeä otsansa näkyi ja vastasi arvelematta sedälleen: Minä en ole kipeä, vaan olen surren itkenyt erästä onnettomuutta, joka varmaan on kovemmin kohtaava teidän sydäntänne, setä, kuin minun.
Päänsä painaa hilpein mielin Niin Almansor ben Abdullah Alle kasteen pyhän maljan Doomissa Cordoovan uljaan. Nopeaan hän doomist' astuu, Huimaan kiitää ratsullansa; Kutrit kosteat ne liehuu, Keikkuu töyhtö hatussansa. Tietä Alkoleaa kohden, Guadalquivir-virran rantaa, Missä mantelit ne kukkii, Oranjit luo tuoksujansa;
Ja hän, min kuva riemun Tuo mulle, kun yö unelmiinsa vie mun; Hän, jonka muisto saa mun Uneksimaan, kun päivyt tuo jo aamun, Hän elää! Povelleni Pään painaa hän, ja kutrit kutrieni Saa sekaan sekä taas kuin ennen aina Ruusuiset huulet huulilleni painaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät