Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Poliisi kuleksi jälessä ja vasta kun toinen tuli, uskalsi käydä käsiksi. Käsikynkkään tarttuivat he Jussia ja alkoivat kulettaa retuuttaa häntä »rauhan satamaan». Jussi puheli: »Kuulkaa Kusti ... vaan kuka se on toinen?» »Matti», vastasi poliisi. »Matti... Partalan Matti... Kuulehan Matti, että jos minä olenkin köyhä ja kurja niin olisin minä elättänyt Katrin...»
»Katri kaivoon putosi, toinen päältä katsomaan...» mutisi Jussi, tointui ja kavahti pystöön. »Kusti hoi, lähdetään...» »Ei ollenkaan, ennenkuin on maksettu», eukot tiuskivat. »Mokomat retkaleet, kun tulevat muka juomaan, eikä sitten makseta», huusi se eukko, joka oli kahvia antanut. »Niin, sanokaa... Mokomia tervahanhia...» alkoi eukkojen suut laulaa.
Jussi ei sitä katsonut, vaan kääntyi näkemään, että kuka se puhui selän takana. Katrin kanssa oli siinä nuori tytär ja hän se haasteli. »Jos tunnet, Liisa, numeroita, niin katso eikö ole tuossa viitonen. Ihan taiten käy tämä viidellä kivellä», oli Kusti tolkussa kellonsa puolesta. »Sinun kellosi ei käy muulloin kuin sinä itsekin käyt», virkki Liisa ja iski silmää Katrille.
Eipä hyvinkään, toisti Kusti, joka siinä nuortui ja innostui muistellessaan Sannan kookasta vartta ja pyöleviä muotoja ja verratessaan niitä raihnaisen Sohvin kuihtuneisiin. Siinähän se hänenkin poikansa menisi missä omatkin ... mutta sitä lähtemistä en takaa. Mielelläänkin lähtisi, ja saatettaisiinpa tuolta kysästäkin, tässähän se vasta oli Lahdenpohjalaisten matkueessa.
»Vaskate vara?» pani eukkokin ainoansa liikkeelle. »Vaskate vara kommer, kommer kouriin se on: vanhalla veneellä, herre kuut loon su seiver se on: ei se kaadu vaikka se heiluu», lasketteli Jussi. »Anna kahvia eukko», käski Kusti. »Täältä isännät saavat kahvia», virkkoi toinen eukko, »tulkaa tänne istumaan». »Rinttantilkuta, ranttantalkuta...» »Isännätpä iloisia ovat.»
»Toista suu puhuu, toista mieli ajattelee», lausui Kusti, katsellessaan muutaman miehen kelloa. »Kyllä sinä minut ottaisit...» »En vaikka oltaisiin vain kahden maailmassa ja tervakoppa kolmantena», katkasi Liisa Kustin puheen ja läksi kävelemään, lopettaen pilan Kustin kanssa. »Kovia sanoja», arveltiin leikillä.
Koetti hän sovittaa sitä viimeöistä untaan tähän uutiseen, mutta ei se siihen sopinut. Arveli hän itsekseen että onko totta, mitä Korhosen Kusti ja muutkin körttiläiset kansakoulusta sanovat, että siellä turmeltuu lasten sielu ja ruumis. Eihän toki, eihän toki, kuului tunnon pohjalta vastaan salainen ääni eikä siitä sen selvempää tullut.
Syntyi väliin suurempia joukkoja, ja silloin kuului siitä suuri ääni ja rämähteli naurun remakka. Kusti oli pitämässä kellotarkastusta parin miehen kanssa ja kehui heille kelloaan, kehui minkä jaksoi ja aina suuremmalla innolla jos huomasi uskomuksen vivahduksia kuulijoissaan.
»Meidän pitäjän miehiä», lausui hän vihdoin puoliääneen ja säikähti, kun aliupseeri kääntyi häntä katsomaan. »Kettu-Kustihan se on, terve!» lausui aliupseeri, pisti kättä ja hipasutti lakkinsa laitaa. »Ka, tunteehan vielä», lausui Kusti ja pani lakin päähänsä ja säikäys muuttui hyväksi mieleksi. »Upseerina?» kysyi Kusti. »Niin, aliupseeri.» »Niin, no kuitenkin.
»No, rakkaudesta kaikki vaikka silmä menköön», tuumi Kusti, antoi miehelle kellonsa ja läksi kävelemään. Hajosi siitä nyt muukin joukko, kuka kunnekin. Vaan kaupunginviinat olivat jo alkaneet vaikutuksensa ja sama juttu eväsviinoista, sillä nekin olivat käytännössä ajankuluksi. Hurina oli noussut nousemistaan ja ukkojen leuat liikkuivat nyt kiivaasti ja suut pauhasivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät