Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Nykyisen kauniin, vanhan lehtokujan sijalle, jossa kuningas Kustaan muisto joka syksy ajan hallan panemana lakastuu ja joka kevät jälleen puhkeaa verekseen vihantaan, nähtiin Lauri Larssonin aikana rivi pieniä, lanttuja, persiljaa ja tilliä kasvavia ryytimaita, joita siellä täällä vaarain- ja viinimarjapensaat reunustivat.
Vikkelinpä veljeksistä tuskin Ehti ruudit luikkuhunsa heittää, Saati sitte työntää luodin perään, Kun jo kukkulalle päästyänsä Viholliset, harpattuaan maahan, Oiennetuin peitsin syöksi päälle: Mutta veljet, vahvoin käsin käyttäin Keihäit', astui vastaan rohkeasti. Hälistenpä surman työhön käytiin, Väistyvää ei, voittavaa ei nähty. Ensin kaatui ampumasta Erkki, Ampujanpa kaasi Kustaan keihäs.
Loviisa Ulriika, joka oli äärettömän pikainen ja aina valmis syyttämään prinssi Kustaan virheistä hänen opettajaansa, kääntyi kreivin puoleen, ennenkuin tämä ennätti mitään kysyä, ja huusi ranskaksi: Siinä nyt näette, herra kreivi, kasvatuksenne seuraukset.
Kaarle Kustaan rohkea pää käsitti oikeaksi mestarin tuuman ja hän päätti panna sen toimeen. Tanska tulisi voitetuksi ja kaikkien katkerain vihollistensa joka taholta uhkaama Ruotsi pääsisi voitolla taistelusta, jossa sen jo oli ennustettu tappiolle joutuvan.
Prinssi tahtoi kuitenkin vielä kerran koetella nuoren ratsastajan rohkeutta, hyppäsi siis hevosen selkään ja ratsasti täyttä laukkaa rannasta tulevia vastaan. Tultuaan kohdalle hän ajoi suoraa päätä Kustaan hevoseen kiinni, aikoen ratsastaa hänet kumoon leikki oli rajunpuoleinen ja vaarallinen, mutta isältä opittu. Mutta aikomus ei onnistunutkaan.
"Tunnen suurta kunniaa luottamuksestanne, herra parooni", vastasi everstiluutnantti. "Ja minä uskallan toivoa, ett'ette pety luottamuksessanne, mutta " "Teitä arveluttaa, herra everstiluutnantti?" keskeytti Fleming. "Ei ensinkään, mitä itse toimeen tulee. Ja paljon vielä tämän lisäksi tahtoisin uskaltaa prinssi Kaarlo Kustaan hyväksi!
Tätä ajatellessaan säihkyi uljuus ja rohkeus heidän silmissään ja he tunsivat jättiläisvoiman virtaavan suonissaan. Kaksikymmentä vuotta oli kulunut siitä kuin vanhukset, silloin nuorukaisia taikka nuoruutensa voimassa olevia miehiä, kolmannen Kustaan sodan aikana keskustelivat päivän tapauksia.
Juutinmaa saarineen muutettaisiin ruotsalaiseksi maakunnaksi, Kööpenhaminasta tehtäisiin nöyrä vasallikaupunki; Tanskan aatelin tilukset joutuisivat Kaarle Kustaan sotilaiden haltuun ja he palaisivat kotiinsa rikkaina ruhtinaina. Mikä kunnia! Mikä saalis! Ja näitä haaveillessa tyhjennettiin kuohuva malja toisensa perästä! Viinin kiihoittamina leimahtivat kaikki tunteet ilmituleen.
Kussa kulki, kuului haikeinta tuskaa, huolta hukkuvaisen maan; rauhaa saanut valvova ei rinta, vanha Hurtti nukkui vaan; rintamaan Kamenskin särkemään uros harmaa lepoon laski pään. Nukkui, kuin ois unhoittanut aivan Kustaan päivät, nukkui sikeään siinä jälkeen juoksun, vaaran, vaivan kuin ei viime yönäkään, nukkui, oiva temppu tiedossaan, ettei pakeneisi milloinkaan.
Jos Kustaan esittelemistä tällä tavoin katselemme, niin se ei suinkaan ollut hyljättävä." "Katselkaamme sitä kuinka hyvänsä", lausui lautamies, "niin en kuitenkaan ota sanaakaan takaisin siitä, mitä olen sanonut, ja minua ihmehdyttä, että sinä saatat toisin puhua. Mitähän hyötyä sanomalehdistä olisi? Eiväthän ne tee mitään muuta, kuin lykkäävät valhetta niin paljon kuin ehtivät ja ennättävät.
Päivän Sana
Muut Etsivät