Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Kaarle Kustaan kuuluisalla paluumatkalla Jaroslavista oli kuninkaan ja sotaväen asema useinkin aivan epätoivoinen.
Pikku Elvira itki monta katkeraa kyyneltä, kun Kustaan täytyi lähteä Upsalaan opintoja harjoittamaan. Tämä lapsuudessa solmittu ystävyyden liitto muuttui sitte vuosi vuodelta yhä vahvemmaksi, kun Kustaa lupa-aikoina asusteli Tukholmassa kenraalin luona. Nuoresta Stålsköld'istä tuli vähitellen kenraalin tyttären unelmien ritari.
Sinuun, Torsten, panen toivoni, sanoi hän. Kustaan luonne on toinen; hänestä tulee hyvä sotamies, siitä olen vakuutettu, reipas maanviljelijä, siitä olen varma; mutta sen enempää ei hänestä tule. Nuori olet, Torsten, mutta sinulla on jo täysi-ikäisen miehen harkitseva järki. Sinun pitää hankkia itsellesi oppia, kokemusta; sinun pitää ruveta valtiomieheksi. Kenties kerran vielä kohoat sijalle, missä sanoillasi on ratkaiseva paino valtakunnan asioita ratkaistessa. Muista silloin, poikani, että mitä järkesi muuten käskeneekin, sinä et koskaan saa tinkiä velvollisuutesi, periaatteittesi etkä vakaumuksesi kanssa.
Moni puhuja esitti kaunopuheisilla ja innostuttavilla sanoilla sitä onnellisempaa tulevaisuutta, joka kuningattaren kruunusta luopumisen jälkeen koittaisi heidän rakkaalle Ruotsillensa ja mainitsi ilolla niitä hyviä toiveita, joihin syystäkin sopi antautua tulevan hallitsijan, prinssi Kaarle Kustaan, suhteen, mutta paljon siitä mitä sanottiin jäi everstiluutnantilta huomaamatta.
Niistä katseista, joita paroni loi häneen, ei ollut Kustaan vaikea päättää, että ankara viha häntä kohtaan hehkui paronin povessa. Mutta mikä oli syynä tähän vihaan, siinä kysymyksessä hän ei päässyt selville. Siitä oli hän kuitenkin vakuutettu, ett'ei hän sanoilla eikä töillä milloinkaan ollut loukannut paronia.
Isäni Lapualla kuolj, vaan luona lippujen, Sanoivat silloin hänen vast' ens kertaa vaalenneen; Kuolj isäns, kantain miekkoa, Maan, Kustaan eestä Uttiissa, Tään isä kaatui Lappeella Olj Kaarlen aikainen. Niin laitans olj, he vertä vuos, on aina käynyt niin, Sulosti olj he eläneet, olj kuolons kallihin. Ken rienteliskö hiljallaan?
Ihmeellistä oli kuitenkin nähdä, kuinka useimmat menivät sisään tyhmistyneinä ja tulivat takaisin ilosta loistaen, sillä kuningas Kustaan kuuluisa taito voittaa ihmissydämet jollakin ystävällisellä sanalla tai armollisella silmäyksellä oli tämmöisissä tilaisuuksissa yhtä suuri kuin muulloinkin, ja hänellä oli syytä nyt enemmän kuin koskaan voittaa sydämiä puoleensa, sillä kaikki ne olivat pääomana hänen liikkeessään.
Niin vilkas oli prinssi Kustaan sittemmin Kustaa III:n mielikuvitus, että kun hän alinomaa oli kuullut kuningattaren valittavan, kuinka häntä oli lyöty, hän viimein itsekin uskoi sen todeksi.
Oli ihan vaikeaa saada sopiva sana: «...vaeltaessamme aina muistaa sitä, että kaikkinainen inhimillinen viisaus ei mitään, eikä kustaan ole, sillä...» Ruustinna taas ihan oudostui. Pastori jatkoi: »Sillä todellista viisautta on ainoastaan se, jota ei koskaan käyttääkseni täydellisen selkeyden vuoksi profeetan sanoja todellista on ainoastaan se viisaus, jota ei koskaan hulluudeksi käättää voida...»
Sellainen päivän selvä valhe, joka on ristiriidassa koko kuningas Kustaan niin varmasti todistettujen viimeisten sanojen kanssa... Rauhoitu, arvoisa ystäväni! keskeytti hänet jesuiitta kylmästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät