Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
"Anna Inger-Johannan ensin puhella minun kanssani, sitte tulemme sinun luoksesi ... ei suinkaan asiat parantumattomissa liene." "Isäkö, äiti? Miks'ei isä minua ymmärtäisi?" "Tule, tule, lapsi!" kiirehti kapteeni, vaikka henki se ei oikein tahtonut kulkea kurkussa.
Mutta juuri kun miehet olivat sen alhaalta sytyttäneet, oli kapteeni rynnistänyt patsaan juurelle vyörytetyn kiven syrjään, jolloin riuku oli, kahdesta kohden taittuen, kaatunut. Sen jälkeen ei kukaan ollut kapteenia enää nähnyt. Onkohan se raukka järkensä kadottanut? ajatteli Kerttu, sydän kurkussa. Vallankumouksellisten pääkortteeriin uudestaan tultuansa hän ei enää päässytkään sisälle.
Lapsi oli syntynyt vähän ennen juhannusta ja jo saman päivän iltana isä ja äiti hänet yhdessä ristivät "Teppo Ensioksi". Se oli siis poikalapsi. Se huusi ja parkui kuin kuristusnuora kurkussa. Mutta äidin ja isän mielestä oli itku kuin taivaallista musiikkia. Näethän, isä Ensio, että se on terve, sanoi Ester poikaansa hänelle näyttäen. Terve sen täytyy olla, vastasi isä nauraen.
Sydän kurkussa ja kauhistuksella ajatellen, missä tilassa hän nyt tapaisi Maslovan, ja kammoksuen sitä salaisuutta, joka hänestä tuntui olevan sekä Maslovassa että koko tuossa vankilan ihmis-yhteydessä, soitti Nehljudof pääoven kelloa ja kysyi esiintulleelta vartijalta Maslovasta. Tiedusteltuansa sanoi vartija Maslovan olevan lasaretissa. Nehljudof meni sinne.
Nyt hän olisi tullut sivulaaksoon, ja mahdoton oli ennättää ajoissa perille. Niinkuin henkensä edestä juoksi nyt Torger eteenpäin itku kurkussa ja viululaatikko selässä. Likamärkänä hiestä ja niin väsyneenä, että tuskin jaksoi seistä, tuli hän perille kirjurin taloon. Niin nyt tulet liian myöhään. Bull lahti hyvän aikaa sitte; hän odotti sinua niin pitkään kuin voi. Torger oli vaipua maahan.
Seuraavassa silmänräpäyksessä susi oli sen kurkussa kiinni. Samalla kun susi kiskoi sen nurin, hyppäsivät muutkin sudet sen kimppuun. Muut lehmät, puolustusasentonsa säilyttäen, katselivat sen hätää jotenkin välinpitämättöminä, epäilemättä ne olivat sitä mieltä, että siinä tyhmyys sai palkkansa ja ettei kumppani parempaa loppua ansainnutkaan.
Riikka näki niiden tanssivan aalloilla, kunnes virranpyörre ne nielasi. Voivatkohan kalat uida niissä, ajatteli Riikka. Mutta hänellä oli itku kurkussa. Ei hän koskaan maailmassa saisi enää niin kauniita kenkiä.
Sanat takertelivat Reginan kurkussa. »Herra, minua niin ahdistaa minusta on kuin olisi tulossa jokin onnettomuus.» »Milloin olet alkanut pelätä kummituksia?» koetti Boleslav laskea leikkiä. »Herra en tiedä mutta kurkkuani aivan kuristaa. Se on kai hyvin tuhmaa mutta pyydän teitä älkää menkö älkää tänään.» Boleslav työnsi hänet lempeästi syrjään.
Ja yhä kasvava kouristus kurkussa kiiruhdan kosken rantaan. Tie kulki peltojen välitse ja siinä minä korkean rukiin suojassa jo juoksua tein. Mutta kun tulin avonaisemmalle paikalle, täytyi minun väkisinkin hiljentää kulkuani tavalliseen kävelyyn. Olin saanut sen päähänpiston, ettei kukaan saa aavistaa, missä asioissa kuljen.
»Ei ota, ei ota!» sanoi äiti itku kurkussa. »Kyllä tämä nyt kuolee! Kyllä tämä nyt kuolee!» Vähän ajan perästä erosi pikku Mantan henki ruumiista. Puhdas lakana pantiin kätkyeen ja lapsi ummistettiin yöksi siihen. Isäntä, emäntä ja Heikki menivät kamariin maata. Manta ja minä jäimme pirttiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät