Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
"Ilse, ai päästä minut tästä!" vastustelin minä väristen ja venytin levottomasti kaulusta, joka kiristi kurkkuani ja kyynäspääni koetti salaisesti kaikin tavoin halaista ahdasta hihaa. "Vieläpä mitä siihen kyllä pian totut," vastasi hän kylmäkiskoisesti, yhä vaan ommellen. Me istuimme pihalla tammien alla, johon minä olin kantanut pöydän ja muutamia istuimia.
Eikä ketään elävää sielua, jolle valittaisi kipujansa tai sanoisi: »olkaapa hyvä ja katsokaa, mikä minun kurkkuani vaivaa!» Tom poloinen oli todellakin pahoin kietoutunut omiin verkkoihinsa ja sai nyt kärsiä kylläksi keksimänsä »suuren kaappauksen» seurauksista!... Olettikin sai Señoran matka Fontainebleauhon hänen päänsä pyörälle.
TIITUS: Sinä lohduttelet minua niinkuin hautaan meneväistä. Callias, sulje visusti ovet, ettei ole yhtään orjistani täällä, eikä kukaan seurueestani tule tänne sisälle. En tahdo näyttää itseäni tämmöisenä. Voi, Callias, voi tätä matkaa tänne! En luullut koskaan perille pääseväni. Kuume polttaa ohimoitani, kurkkuani kuivaa. Minä olen todellakin kovasti sairastunut.
Kuinka se on mahdollista? FEDERICO. Ilman mitään mutkia, rouvani äiti ja iso-äiti. RAFAEL. Onneton itseäsi, sinä olet siis niellyt kaksi arsenikki-palleroa. Tuosta on hirmuinen remahus syntyvä! FEDERICO. Toinen anoppi heittää nuoran kaulaani, toinen sillä kurkkuani kuristaa. RAFAEL. Niin aina, niin aina, minä tunnen sen perinpohjin, tuon anoppitaudin.
Hän pöyhisteliksen, heilutti ruumistansa, keikkui sinne tänne korkealla tuolillansa ja tuon tuostakin, ikäänkuin puhujaa vielä enemmin kiihoittaaksensa, hän kertoi: "Tuo on oivallista! Totta Jumaliste! Jatka toverini ... jatka, jatka!" "Ah, sire", Villon vihdoin lausui, "jospa Teidän Majesteettinne antaisi minun vähän hengähtää. Juotavaa tänne! kurkkuani karvastelee!"
Sitten kiipesin ylös ja leikkasin poikki kiinnitysköydet toisesta loorinkiveneestä, niin että se loiskahti veteen, ja hyppäsin itse jäljestä ja uin veneeseen. Päivän valjetessa näin teidän laivanne ... ja nyt olen luonanne. Tehkää minulle mitä tahdotte. Mutta minun on jano, kurkkuani kirveltää: antakaa minulle armosta vettä! Eräs laivamies kiiruhti hakemaan sitä hänelle.
Sanat takertelivat Reginan kurkussa. »Herra, minua niin ahdistaa minusta on kuin olisi tulossa jokin onnettomuus.» »Milloin olet alkanut pelätä kummituksia?» koetti Boleslav laskea leikkiä. »Herra en tiedä mutta kurkkuani aivan kuristaa. Se on kai hyvin tuhmaa mutta pyydän teitä älkää menkö älkää tänään.» Boleslav työnsi hänet lempeästi syrjään.
Pannaan pois, pannaan pois. VESPASIANUS: Tuo vettä, Lysimaakos, kurkkuani polttaa, vettä! LYSIMAAKOS: Jumalat! Se on Caesarin ääni! TIITUS: Anna tänne! TIITUS: Voiko ennettä olla sen parempaa, kuin mikä nyt tuli käteeni. Ei suinkaan se tuokaan ole mitään myrkkyä! Hän sanoi: se voi auttaa kohta. Taivas ratkaiskoon! LYSIMAAKOS: Nyt on sopiva aika antaa lääke, ennenkuin sairas jälleen nukkuu.
Mutta kun Matti tulee tallin takaa ajaen piikkikarhia pellolle, sanookin isä hänen jälkeensä: »Kun olet siementänyt, niin älä viekään ruunaa hakaan, vaan pannaan se kenkään.» Minun kurkkuani kuristaa: isä ei siis aiokaan vielä tänään laittaa onkea, hän ei ehkä enää muista koko asiaa, kuka ties ei osaa tehdäkään onkea. Seuraan häntä kuitenkin hänen kamariinsa. Hän on istuutunut pöytänsä ääreen.
Ja vaikka näinkin kävi, sain sen kalliisti maksaa, en ainoastaan aikaisemmilla kärsimyksilläni, vaan myöskin nykyisellä tilallani. Sillä vaatteeni olivat kuin kerjäläisen, itse kykenin tuskin kävelemään ja kipeätä kurkkuani kirveli kauheasti. Olen nähnyt häijyjä ja hulluja ihmisiä, paljon molempia; ja uskon, että kummatkin saavat lopulta palkkansa; mutta hullut ensin. Poika, jolla oli hopeanappi.
Päivän Sana
Muut Etsivät