Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025


He kulkivat nyt käsi kädessä. Minulla on sydänvika, ja sentähden minä minä hengästyn ... se tietää sen, ja kuitenkin se minua ärsyttää ... toivoisi kuolevan ... anna, kun vähän puhallan. Et sinä jaksa ... käännytään pois.

Sun vertas, Gaunt, se oli; vuode, kohtu, Väki ja muotti, joka muovas sinut, Hänetkin loi. Vaikk' elät, hengitkin, Niin häness' olet kuoliaaksi lyöty. Hyväksyt isäs kuolon täysin määrin, Jos näin näet veli-raukkas kuolevan, Jok' oli isäs hengen painoskuva.

Hänen kuolemansa näyttää siirtävän meidät kaikki toiseen polvikuntaan! Hän eli vanhan ajan keskellä uuden ajan täyteen aamuun; ja kokonainen entisyyden aikakausi näyttää kuolevan hänen kanssaan. Mutta kun hän oli nähnyt Bömiläisten lähettiläät ja tiesi, että Fritz ja Eva olivat naimisissa, ei hän enää halannut olla täällä kauemmin.

Hän meni suoraan Eugenin luo ja sanoi nöyrästi ja matalalla äänellä, mutta niin selvästi että se kuului yli koko huoneen: "Olen hyvin pahoillani että tänä aamuna laiminlöin tehtäväni, mutta syy oli se, että sain sähkösanoman että äitini on pahasti sairastunut. Uskallanko pyytää, että heti saisin matkustaa kuolevan äitini luo?"

Ja eräänä elokuun iltana meille tuli sana, että hän teki kuolemaa ja tahtoi minua puheillensa. Minä juoksin sinne. Antti meni kohta pois hänen vuoteensa luota ja minä jäin kahdenkesken kuolevan seuraan. Oli niin kuihtunut ja muuttunut. Ei jaksanut puhua mitä tahtoi. Heikko puna vain nousi johonkin paikkaan hänen kalpeille poskilleen minun tultuani.

Ja hän esiintyi nyt kuolevan maailman salonkielämän kertoilijana, hän saarnasi mitä veltostuneinta pessimismiä ja sellaista molemminpuolista pidättäväisyyttä, joka ihmiskunnan loppumisessa näki sen onnen. "Séguin tulee pian", sanoi hän mitä rakastettavimmalla äänellä.

Hän rukoili, että nämä pyhät, lohduttavaiset sanat tunkeutuisivat kuolevan miehen levottomaan omaantuntoon ja toivottomaan sieluun. Hän huusi Herran tykö hänen edestänsä sulaan Jesuksen Kristuksen sovintoon nojaten ja rukoili, että hänen rikoksellisen veljensä omatunto tulisi pestyksi siinä elävässä veressä, joka puhdistaa kaikista synneistä. Hän lopetti rukouksensa ja nousi ylös polviltansa.

"Kohtalo osoitti Pietarille kuitenkin ennen pitkää, että hänellä vieläkin oli jotakin kadotettavaa, kentiesi enemmän kuin monella muutoin onnellisemmalla. Hänen lempeä, jumalinen puolisonsa oli viime vuosina riutumistaan riutunut ja Tuoni vapautti hänet viimeinkin kärsimyksistä. Pietari seisoi kuolevan vaimonsa vuoteen vieressä toivottomuuden ilmielävänä kuvana.

"Virka minulle, Daniel", kuiskasi hän, kumartuen aivan liki kuolevan kasvoja ja tarttuen hänen toiseen ranteeseensa, jota hän kovasti puristi, ikäänkuin tietämättään olisi halunnut tahdollaan hänet vallita, "virka minulle, mitä tällä hetkellä tunnet ... seisothan kynnyksellä ... sinunhan täytyy tuntea jotain molemmista maailmoista ... täytyy nähdä jotain tulevaisesta ja kumminkin viimeisenä kaikuna kuulla minun ääneni ... sano minulle Jesuksen Kristuksen nimessä mitä nyt näet ... virka sanakaan, vaan ainoa sana epäilyksessä ja yössä taistelevalle ... anna minulle merkki ... pieninkään ... jos se oli totta, mitä uskoit ... vaan yksi sana ... kuule minua ... jos voit..."

Jumalan sana on syvä ja rikas lähde, mutta tuo nuori mies ei voinut siitä ammentaa mitään. Kuolevan epätoivoiset huokaukset ajoivat tuskanhien hänen otsalleen ja sieluntuskissaan kallistausi hän vuoteen ylitse ja sanoi: Rakas isäntä, me olemme yhtä avuttomia molemmat, minä ja te.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät