United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä törmäsin rajusti yhteen erään naisen kanssa, joka sattui eteeni, kun jäljestätulijat vuorostaan töytäsivät minua takaapäin. Oikea paholaisten metakka seurasi kiljahduksia, kirouksia ja kuolevain huutoja, samalla kuin ylinnä kaiken kuului kuularuiskujen rätinä ja kiväärien pauke. Ensiksi en ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Ihmisiä kaatui kahta puolta.
3 Yö sairaalassa Tuuli ulvoo. Nurkat soi. Ruutuhun vihmoo vettä. Ken veisi polton otsaltain, kuivaisi kyynelettä. Kiviset seinät kaikuvat kuolevain valitusta. Miksi on päivä niin lyhkäinen yö niin pitkä ja musta? Takaa seinän kuuluu taas voihketta tuskaisata. Naapuri nyt. Minä huomenna. Sehän on elämän rata. Mennyt mies. Mennyt mies. Näinkö sun loppui ties?
"Myöhäistä, myöhäistä", kuiskasi hän sitten hiljaa, "jo alkaa pimittää! En näe enää! Oi..." Hän aukasi silmänsä ja katsoi ympärillensä. Noissa kauniissa, kirkkaissa silmissä näkyi jo tuo kuolevain omituinen katse. "Minä tahdoin avaruuden kansoittaa", sanoi hän, "no niin, onhan se täynnä sieluja". "Kaarle, armas Kaarleni tunnetko minua? Oi puhu mulle sananen!" huusi hänen vaimonsa.
Edestään, kuilun pohjalta kuuli hän nyt hiljaista kohinaa aaltojen solahdellessa kallion kupeisiin. Hän nousi ylös, valmistautui jo syöksymään syvänteeseen, sanomaan elämälle epätoivoon joutuneitten hyvästin, ja hänen huuliltaan pääsi kuolevain viimeinen valitus, tuo taistelussa haavoittuneiden nuorten sotilaitten viimeinen sana: "
Väliin hän sairaalle luki ääneensä, toisinaan jutteli meidän kanssamme tavalla semmoisella, joka virkisti Liisin uinailevaa jumalisuuden-tuntoa sekä vahvisti hänen uskoansa noihin kalleihin totuuksiin, jotka ikään kuin valoisina enkeleinä seisovat kuolevain vuoteen ääressä. Kerran provessori Liisiltä paljon kyseli hänen sisällisestä tilastansa.
Mutta vähän karvasta sisällisesti, ymmärrättekö?" "Vai niin, evesti Kullneff!" sanoi tohtori. "Tässä saatte pulloni. Mutta jos jätätte vähän jälelle, kiitän teitä." Kullneff otti vastaan tarjotun pullon, joi siitä aika ryypyn ja viittasi eräälle kasakille, joka heitti viitan hänen päällensä. Sen perästä nukkui hän aivan levollisesti kärsiväin ja kuolevain kumppaniensa keskelle.
Kuun ohi yössä pilvet purjehtivat vaan kuin rauhattomat varjot vainajien, kuin taivaan korkeata kantta kulkeissaan ne iäisehen sovitukseen viittais tien. Ja on kuin kaiken katoomisen aavistain kuu kuolon suuren sanoman tois maille: ah, ykskään taistelu ja tuska kuolevain ei unhoituksen armoa jää vaille! Kuin malja tulvillansa unen viiniä loistaa kuu. Meri-äiti muistoistansa unen helmaan unhoittuu.
Ilta pimeni ja taistelu oli jäänyt ratkaisematta; toinen yö vietettiin vielä paljaan taivaan alla ilman ravintoa, ilman suojaa, vihollisen läheisyydessä, kuolleiden ja kuolevain keskessä, huomispäivän verityötä varmuudella odottaen. Sellaisella sotaväellä voidaan maailma valloittaa. Heinäkuun 20 p:n koittaessa olivat ruotsalaiset ja preussiläiset uudelleen asetetut rintamaan.
"Niin kai olisi, mutta silloin olisi myöskin laskettava korkoa korolle voitto-osuuksista. Muutoin tässä unohdatte erään tärkeän seikan, joka on koko henkivakuutuksen ydin. Ei henkivakuutus ole mikään korkolaitos. Vaan siihen liittyessäni tiedän, että olen velvollinen ottamaan osaa niihin suorituksiin, jotka tapahtuvat ennen vakuutusajan loputtua kuolevain vuoksi.