Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Antaos minulle vaan, kun lauluni lentää, kuohuva malja, Lalage, ja hento kukka, antaos ruusu, min hehku ja tuoksu ja loisto tuulehen haihtuu. Huomenna kuolemme, niinkuin eilen kuoli joita me lemmimme, ystävistä kauas, lemmestä kauas kalpeina varjoina käymme kuoleman maille.
"Minä lähden sinun kanssasi eikä kenenkään muun kanssa, elämään tai kuolemaan maailman ääriin saakka. Jos kuolemme, kuolkaamme somasti, niinkuin miehet tappelussa eikä vuoteellamme." Tämä uusi ajatus elähytti molempia ystäviä, kun he hankkivat poislähtöänsä. He ilmoittivat pian päätöksensä Galdolle ja pyysivät häntä seuraamaan itseään.
Eilen vielä lapsena tuntuu siltä, kuin vasta eilen olisin kanneskellut häntä, taitamatonta lasta, sylissäni, ja nyt meidän kansamme on kukistunut hänen tekojensa kautta. Minä en tahdo ajatella sitä; se vie minulta järjen." "Rakas heimolaiseni, me olemme eläneet yhdessä, ja me kuolemme yhdessä, ja molemmat toisiamme rakastaen: mutta minä rukoilen teitä älkäät puhuko kovia sanoja Davidista."
"Kyllä", vastasi Eva vakavasti; "minä luulen, ettemme koskaan ymmärrä sitä kokonaan emmekä ole kokonaan tyytyväiset eikä vapaat, ennenkuin kuolemme." Runsaan elonlähteen luokse Sielu kaipaa sanoissaan, Henki kahlehdittu pyrkii Ruumiin siteet murtamaan, Taistellen ja huoaten se Halaa helmaan kotimaan.
"Niin tosiaankin," sanoi Theodor, joka ei voinut olla hymyilemättä, "mutta tiedättehän, että myöskin sanotaan: 'Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme. Päälle päätteeksi olemme vasta tiellä turmiotamme kohti ja vielä viipyy vähän aikaa ennenkuin joudumme haaksirikkoon.
Sprengtport, joka miehineen oli edennyt katseet luotuina raivoisaan naiseen, huomasi vasta liian myöhään mitä oli tekeillä. Kun asema hänelle selveni laukkasi hän rannalle ja sitten sillalle. Pois tieltä! huusi hän tuimasti. Pois täältä! Ei lähdetä, kuului vastaus. Ei päästetä kavaltajia sillan yli. Ennen kuolemme.
"Tulen juuri sieltä. Miksi ette ole siellä ottamassa?" "Oi, kuningatar, me emme jaksa tunkeutua esille joukon läpi", valitti eräs nälän kalvama nainen. "Minä olen vanha, tyttäreni on sairas ja tuo vanhus on sokea. "Terveet ja nuoret sysäävät meidät siellä aina syrjään. "Kolmena päivänä olemme turhaan yrittäneet. Me emme pääse joukon läpi." "Ei, me kuolemme nälkään", mutisi vanhus.
Mutta ei sen kuninkaan luo, jota teidän pitäisi palvella. Attila. Ehkä palvelette te, ennenkuin kuolemme, keisarillista Venäjän lippua. Löfving. Varjelkoon Jumala! Ennen kuolkaamme. Maria. Eikö teitä hävetä nostaa asetta veljiänne vastaan? Attila. Mitä teette itse, kun kohtaatte meitä, jotka seisomme Viipurissa? Maria. Viipuri on meidän, ja meidän täytyy valloittaa se takaisin. Attila.
Mutta ilon ja rauhan tarjoo sydämelleni köyhä Aram. Hän lempii Leaa Lean tähden, vaan ei hänen isänsä kullan tähden, ja Lea lempii häntä ja tahtoisi mennä hänen vaimoksensa, mutta toisin on isäni tahto. Ah, kuinka katkerata erota sinusta, sä päiväni lempeä! Sinua lemmin, vaikka oletkin Sadusealainen etkä usko, että kuolemme elämään ijankaikkisesti.
Emme voi rauhottaa mieltämme sanomalla: »emmehän kuitenkaan joudu ikuiseen kadotukseen». Suoraan meidän täytyy tunnustaa: »me kuolemme, ellemme ota elämää todelliselta kannalta.» Ei meitä odota muuta; luonto ainoastaan tappaa meidät rikollisina olentoina. Mutta jos tahdomme saavuttaa kuolemattomuuden ja tulla ikuisiksi Jumalan pojiksi, silloin emme voi olla kevytmielisiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät