United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä ajoin pois tuvasta ne, jotka oven edessä seisoivat, kun olivat ampuneet ja tähdänneet minun päähäni, mikä ei kuitenkaan onnistunut, sillä minä löin kiväärit alta ylöspäin, niin että kuulat lensivät kattoon; ruutia sain vähän kasvoihini, josta minulla myös on merkki kuolemaani saakka. Sitten karkoitin koko joukon, 20 miestä, sekä huoneesta että kartanolta.
Kentiesi olin sittenkin parhaan osan saanut! Pyysin vähäsen aikaa valmistautuakseni kauheaan kuolemaani. Minä vaivuin melkein tunnotonna veneen pohjalle. Tuskin tiesin, mitä ympärilläni tapahtui. Ajatukseni työskentelivät ainoastaan kuolemanvalmistuksissa. Koko edellinen elämäni levisi eteeni uhkaavana kuvana; sieluni pelastuskin näytti mahdottomalta.
»Oma Fränzchenini, oma rohkea, hyvä Fränzchenini, jospa tietäisit; miten tulisesti sinua rakastan! Ah, yhtä vain pelkäsin, sitä, etten saisi nähdä sinua ennen kuolemaani! Mutta nythän sinä olet luonani, nyt ammuttakoot minut, jos heitä haluttaa!» Hän veti Fränzchenin luokseen ja painoi päänsä hänen olkapäätään vastaan.
Tähän naurukuoroon yhtyivät ympärilläolijat. Nauranpa itseni jo ihan kuoliaaksi, keskeytti kivalteri, muuttuen totisemmaksi; mutta ennen kuolemaani haluan kuitenkin mielelläni tietää, mille minä olen nauranut ... näyttäkää siis minulle nyt se joutava esine, niin pääsemme kerta kaikkiaan selvyyteen tästä asiasta. Kuulkaahan, parahin herra kivalte , alkoi Stark tutunomaisesti räpäyttäen silmiään.
Vihdoin hän heräsi, nousi, kääntyi apostolin puoleen ja kysyi: "Mitä minun pitää tehdä ennen kuolemaani, herra?" Paavali oli vaipunut ajattelemaan rajatonta voimaa, joka saattoi valloittaa sellaisetkin sielut kuin tämän kreikkalaisen. Hänkin heräsi nyt mietteistään ja vastasi: "Usko ja todista totuutta." He läksivät molemmat liikkeelle.
Tietysti hän on onnellinen, mutta totta kuitenkin hän muistaa vanhempiansa". "Jumala tiesi, äiti; kyllä Anna on unhottanut meidät kaikki". "Ei, Antti, se on mahdotonta ... sitä hän ei voi; sillä ei Jumala ole niin löyhästi yhteen sitonut vanhempia ja lapsia, että he eivät muistaisi toisiansa. Tiedätkös, Antti, minä haluaisin häntä nähdä ennen kuolemaani.
Jospa vielä kerran ennen kuolemaani saisin tuntea tuoretta metsän hajua. Tuo minulle vähän nuoria kuusen oksia!" Katri toi niitä hänelle. Juhana ja lapset tulivat sisään. Havujen tuoksusta vilkastui mummo, vielä viimeisen kerran. Hän nousi puoli-istualleen sängyssä, tarttui molemmin käsin havuihin ja hengitti hyvillänsä. Silmät aukesivat, kirkkaasti ja nopeasti leimahtaen.
Sinä tiedät nyt, miten minä olen rakastanut ja kuolemaani saakka rakastan«. Marian silmistä katosi tummuus; silmät loistivat taivaan kirkkaasti. «Kiitos Jumalan!« huokasi majuri laskeutuen polvilleen Marian vuoteen viereen. «Kiitos Jumalan!« huokasi parooni. Kirkkaus Marian silmissä peloitti lääkäriä; vaan hänen pelkonsa oli turha. Se kirkkaus puhkesi puhkesi kuumiin kyyneleisin.
"Rakastava ei koskaan vuottamisessa väsy." "Ei koskaan väsy vuottamisessa!" "Ei. Minä olen varronnut vaimoani jo seitsemänkolmatta vuotta." "Seitsemänkolmatta vuotta!" Olga katsahti ylöspäin ja alkoi saada aavistuksen rakkauden kaikkivallasta ja suuruudesta. "Minä vieläkin vuotan häntä, minä vuotan häntä kuolemaani asti. Vaikk' en varrota tahtoiskaan, niin vartoaisin minä kuitenkin yhtä kaikki.
Jätän tämän paikan, vakuuttaen: että niin kuin Rooman hyväksi parhaan ystäväni surmasin, niin on mulla itsellenikin sama tikari varalla, kun isänmaani katsoo hyväksi vaatia minun kuolemaani. KAIKKI. Eläköön Brutus! Eläköön! Eläköön! 1 KANSALAINEN. Kotihin juhlasaatossa hän viekää! 2 KANSALAINEN. Es'isän viereen patsas hälle nouskoon! 3 KANSALAINEN. Hän Caesariksi tulkoon!