Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
KOVAS Kunnaan rinteeltä: Hiljaa, hiljaa hurjat! Kansa on yhtä. Huomenna käräjämäelle joka mies päätös kumoon! KANSA Päätös kumoon! Kumoon! Kumoon! JOKU Petturit eroon! KANSA Eroon! Eroon! JOTKUT Ei, ei! JOKU Revimme pirtin! KANSA Yhtaikaa hurjasti Toiset: Revimme, revimme! Toiset: Ei, ei, ei! Urmaan pirtti.
Mertsi ja Eila rientävät kunnaan laelle. URDIS Osottaa: Tuolla! Hän tulee uhrikivelle päin. EILA Vetäytyy äkkiä taapäin, huudahtaa kauhistuneena: Oh! Mikä tuo on? MERTSI Missä...? EILA Osottaa aivan lähelle, käräjämäen puoleiselle kunnaan rinteelle: Tuo... Kuinka pelottavan näköinen! MERTSI Ah, kuin metsän peikko! Kuinka hänen silmänsä palavat.
Syttykäät tulitornit ja kertokaat kansalle, että kuukausi alkaa! Hän tulee, hän tulee!" "Me olemme kuun vartioita kansalle kertoaksemme, että kuukausi alkaa." Viipymättä hurskaat vartiat virittivät valkean kunnaan huipulle, ja tuhannet liekit leimahtivat ilmi ympäri maata. Kaukasosta Libanoniin joka vuorella valokruunu!
Nämä sanat olivat täydessä ristiriidassa niiden suunnitelmien kanssa, jotka hän oli tehnyt, levätessään kunnaan juurella; mutta nähtävästi olivat kaikki kietovat kysymykset häipyneet hänen muististaan. Minäkin esiinnyn mielelläni avomielisesti ihmisiä kohtaan, mutta eri asia on, voiko niin menetellä kaikkien suhteen, ja onko aina oikein tehdä niin.
CASSIUS. Titinius, jos mua lemmit, Heponi selkään käy ja kannust' anna, Siks että sun se vie tuon joukon luokse Ja tänne jälleen: tiedon tahdon, onko Vihollisia nuo vai ystäviä. TITINIUS. Kuin aatos olen joutuun täällä jälleen. CASSIUS. Käy, Pindarus, ja kunnaan huippuun nouse. Näköni ain' on heikko ollut; tarkkaa Ja kerro, mitä näät sä tanterella. No, mitä näet? CASSIUS. Mitä näet sä?
Lapset kuuntelivat uskollisesti, sillä siihen oli heitä opetettu. Pirttikunnan laulu muutti heidän korvissaan yhä laatuaan; se kävi yhä hienommaksi, yhä taivaallisemmaksi; ja vähitellen vaipuivat lapset, yksi toisensa perään, unen helmoihin. Laulu kuului varmaankin unessaan hymyilemän pienokaisen korvaan, kuni hiljainen soitto Onnelan siniharmaan kunnaan takaa. Niinhän se on?
Astuttuani "tupakinpoltto-huoneesen" näin tuon pitkän, pulskeasti kuvastuvan rannikon, joka ainoisesta vihannuudestaan oli saanut nimen "Viheriä saari". Muutamia yksinäisiä huoneita, yksi kaitainen tullivirkamiesten tie, yksi valkoinen höyrytöyhtö, joka osoitti ratajunan kulkua kahden kunnaan välillä, olivat ainoat, mitkä siellä ja täällä maisemaa vähän elvyttivät.
Kun väikyn mä ylhäällä tääll', Tääll; tuulien viileäss' helmass', Niin kaukana näen mä kaunoisen kunnaan Paistehess' iltasen. Heilahda korkeelle, keinu, Ja lempeäll' illalla liina Impeni liehukoon! Kuin Onnelan kaukainen maa Niin kimmeltää ihana kunnas, Ja sinneppä lentäisin impeni kanssa Siivillä läntisen. Heilahda korkeelle, keinu, Ja lempeäll' illalla liina Impeni liehukoon.
Mutta sen kunnaan juurella, jonka rinteen nojassa ristiinnaulitun kuva kerran seisoi, kohoaa tuskin huomattavana kukkihin kudottu hautakumpu, puolittain vajoksissa ajan raskaasta astunnasta ja surevain kypressien varjoamana. Se kätkee sen lempiväisen sydämen puhdasta verhoa, jonka madonna kerran lupasi rukoilevalle: vienon, vaaleanverevän Laurettan maallisia jäännöksiä.
Vieras herra ja hänen seuraajansa olivat tuskin ehtineet tasaiselle paikalle kunnaan juurella, kun ensinmainittu äkkiä kääntyi ja pysähtyi. Herra! huusi kultasankaisia silmälaseja käyttävä tuntematon; miksi te hiivitte minun jälessäni?... Mikä on tarkoituksenne?... Mitä te tahdotte? Luulisinpä itselläni olevan oikeuden kulkea minne ja miten haluan, vastasi luutnantti.
Päivän Sana
Muut Etsivät