Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 9. marraskuuta 2025


"No, mitä siellä nyt oli?" kysyi Séguin kummissaan. "Minä yllätin äsken Marien juovuksissa kuin rantajätkä ja makaamassa kehdon päällä, niin että hän oli tukehduttamaisillaan lapsen. Parin minuutin kuluttua olisi lapsi jo kuollut. Juovuksissa kello kymmenen aamulla, mitenkä sellaista voi enään ymmärtääkään?

Ja kummissaan kysyi hän itseltään: mitä se on? Ei hän voinut antaa siihen selvää vastausta. Hänen päässään pyörivät kuvat hautausmaalta, hän näki kokoontuneet joukot ja Lygian koko sielullaan ja mielellään kuuntelemassa vanhuksen sanoja. Vanhus puhui kärsimyksestä, kuolemasta ja jumal-ihmisen taivaaseenastumisesta.

Sitäkin ovat ihmiset heitelleet kivillä ja sylkäisseet sen nähdessään ja huutaneet: Lyökää kuoliaaksi mokoma inhottava sammakko. Ja sentään on sen sisällä piillyt prinsessa.» »Uskotko sinä sitten lastensatujakysyi Boleslav kummissaan. Regina naurahti itsekseen. »En, herra. Mutta kun on niin monet kerrat vuodessa yksikseen ja taipaleella, täytyy olla jotakin ajateltavaa.

Hän laski hiljaa kätensä Elsan olkapäälle ja sanoi: "Luulenpa, että perintösi vaan harmittaa sinua." "Minusta on kaikki niin hassua", vastasi Elsa. Mummo, joka oli paljon maailmassa nähnyt, ei tuosta niinkään kummissaan ollut, vaan tuumiskeli: "Kaikki asiat näyttävät alussaan hassuilta, vaan kun niihin tutustuu, tulevat lopulta aivan tavallisiksi ja ovat silloin hyvinkin viisaita."

Meri oli tyyni ja näytti kesäauringon valossa vuorelta katsottuna erinomaisen majesteetilliseltä. Vielä mummon akkunastakin teki sitä Elsan mieli tirkistää. Mutta tuo Matin kirje, sehän se oli luettava, pitihän sitä olla myöskin utelijas. Mummo ojensi kirjeen Elsalle. Elsa katseli kirjeen kuorta kummissaan, se kun oli niin sukkelasti oudon näköinen.

Silloin hän kertoi heille mikä elämä häntä kuoleman jälkeen odottaa, ja hänen sanoistaan henki niin järkähtämätön varmuus, että he kummissaan kuuntelivat häntä. Ensi kerran he kuulivat, että maan allekin, jonne ei auringonsäde pääse, voi päästä onnea.

Mutta kuulepa, Crotonhan aikoi surmata sinut. Onko se totta?" "On. Hän taittoi jo käsivarteni, mutta minä sentään puolustin itseäni." "Taitetulla käsivarrellasiko?" "Minua auttoi muuan barbari, joka oli väkevämpi kuin Croton." Nero katseli häneen kummissaan. "Väkevämpi kuin Croton lasketko leikkiä! Ennen oli Croton väkevin ihmisten joukossa, nyt on etiopialainen Syphax."

Hän ei ollut viitsinyt odottaa Jaanaa, jättänyt vain juomarahan pöydänkulmalle. Jaana seisoi, katsoi kummissaan eikä ymmärtänyt ensin ollenkaan. Mutta sitten hän suuttui, kirosi itsekseen ja pillahti pian täyttä kurkkua itkeä kallottamaan. Hän tunsi itsensä hyvin onnettomaksi. Hän häpesi. Hän oli herjattu, halveksittu. Hänestä ei välitetty enää.

Antero kertoi hänelle, mitä makasiinissa oli tapahtunut, ja kauppiaan silmät loistivat. Päivä seurasi vihdoin yötä. Suuresti kummissaan olivat kaupunkilaiset, kun ei laivaa enää näkynyt. Antero oli olevinansa pahoilla mielin ja lausui pahoja aavistuksia. Ja kuten ainakin, sai hän kaupunkilaisiaan uskomaan näitä aavistuksiansa todeksi.

Suutarin väki jäi kummissaan ihmettelemään, että mikä sen nyt noin yhtäkkiä tuli? Saviojan talo ei ollut kaukana. Sinne Esa nyt ajoi suoraa päätä. Isäntä ja emäntä olivat kahden kotona ja pelästyivät hirveästi, kun näkivät Karhun Esan pihaan ajavan. Esa meni yksin tupaan, kun Lompilla oli jotakin tekemistä pihalla. »Istumaan», käski isäntä joka seisoi takan ääressä ja vapisi.

Päivän Sana

lehtimetsässä

Muut Etsivät