Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Ma usein oon kumartunut, Oi tuhat kertaaki, Net vasten syöntäni painellut Sata tuhat kertaaki! Suvella. Maat, penkeret Kuink' kastehiset! Kaikk' kukkapäät Kuink' helmissä, näät! Kesk' puitten sää Kuin vireä tää! Kuink' valoss' kielin iloisin Nuot pikkulinnut semminkin!
"Kiitos!" sanoi Thorbjörn, joka itsekin oli kumartunut kirjaa ottaakseen; hän katsahti ylös, mutta kun Knuuti samassa loi silmänsä maahan, arveli Thorbjörn: paras lienee että lähden. Ja samassa hän lähtikin. Muut myöskin lähtivät.
Yksi uskovaisista sairastui, ja kun Friida astui huoneeseen ja pysähtyi kynnykselle, oli sairas noussut vuoteeltansa, tullut häntä vastaan ja sanonut: Minä en näe sinua Friida, minä näen Jumalan seisovan edessäni ja puhuvan minun kanssani. Ja oli kumartunut hänen eteensä ja Friida oli päästänyt hänet hänen taudistansa. Ihmetyttäviä hengen lahjoja oli hänelle annettu.
Niin se oli kova onni! sanoi Jooseppi syvällä murheella; minun hyvä äitini! Wappu näki että hänen oli tuskallista puhua siitä, ja vaikeni. He eivät puhuneet sitten ennenkuin saapuivat majalle. Tämä on kurja pesä! sanoi Jooseppi sisään astuessaan, kun satutti otsaansa, vaikka oli syvästi kumartunut: Syitä tarvitaan ennenkuin lähettää lastansa tämmöiseen koira-talliin!
Tämä lähestyi häntä ja näytti kuiskaavan muutamia rohkaisevia sanoja hänen korvaansa. Haudan hiljaisuus vallitsi huoneessa. Yrjö Heikkinen oli ehdottomasti kumartunut eteenpäin, voidaksensa paremmin nähdä vaimonsa kasvoja, ja hänen silmänsä riippuivat kuin naulatut Annan ohkaisissa, kalveissa huulissa.
Samaan aikaan taistelivat meidän sotapäällikkömme Q. Caepio ja M. Manlius onnettomasti Gallilaisia vastaan, joka oli saattanut koko Italian pelosta vapisemaan. Silloin ja siitä ajasta meidän päiviimme saakka oli Romalaisilla se mielipide, että kaikki muu oli kumartunut heidän urhoollisuutensa alle; Gallilaisten kanssa taisteltiin turvallisuuden, ei kunnian tähden.
Mabel oli seisallaan ruuhessa; hänen hoikka mutta täyteläinen vartalonsa oli kumartunut eteenpäin miellyttävän vakaiseen asemaan; sormi huulilla ja pää puoleksi poispäin käännettynä katseli hän vilkkailla silmillään oksien välistä joellepäin ja löi samalla toisessa kädessä olevalla ongenvavalla Opasta hiljaa olkapäähän.
Minä aloin peljätä, kuin minä ajattelin, että kivesin koko sinun vastaisen elämäsi tien vaikeuksilla, joita voittamaan oikealla ajallaan minä itse en kykenisi sinua auttamaan. Sinä olet minun ainoa poikani, Knut, ja minulle kalliimpiarvoinen kuin kaikki minun tulevaisuuden tuumani.» Knutin pää oli kumartunut ja hänen katseensa laskeutunut alas. Hän astui lähemmäksi ja pani kätensä isän hartioille.
Töyrämällä keskellä väkijoukkoa seisoi pastori Svenonius ja hänen vieressään laamanni Skytte, jonka seurassa oli muutamia lähiseudun ja pääkaupungin herroja sekä lautakunnan jäseniä. Svenonius näytti vaipuneen rukoukseen. Hänen otsansa oli kumartunut maahan päin ja kädet olivat ristissä rinnalla. Laamanni Juhana oli paljain päin, ja tuuli leyhytteli hänen harmaita hapsiaan.
Minkä tähden sinä sitä taas minulle puhut? Sentähden, että sinä olet minun. Minkä tähden minä olisin sinun enemmän kuin muidenkaan? Sentähden, että minä tahdon. Hän on kumartunut melkein kiinni Marjaan. Sentähden, että sinä tahdot? sanoo Marja yhä huivinsa sisästä. Ja sentähden, että sinä itsekin tahdot. Elä pärskytä.
Päivän Sana
Muut Etsivät