Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Huoneeseen tultua alkoi tarkempi tutkinto, siinä ei auttanut syrjäileminen, täytyi seisoa suorana. Jopahan sinä rikoit lupauksesi ja joit siellä, potuutteli Laara. Näytä rahat tänne! Nolona kaivoi Reittu kukkaronsa, josta löytyi ainoastaan muutamia lantteja. Tässäkö ne ovat kaikki? Siinä ne ovat, alkoi Reittu selittää.
Hän oli katsonut niin ystävällisesti ja osaa ottavasti Jaanaan, että tämän teki mieli mennä nyt hänelle vaivaansa vaikeroimaan. Leski ottikin hänet vastaan kuin vanhan tuttavan. Sanoi heti arvanneensa, että Jaana oli maalta ja että hän nähtävästi oli tullut tänne rahan-ansiolle. Jaana kertoi hänelle, miten hänen kukkaronsa oli käynyt. Voi, voi, lapsi parka, surkutteli leski.
Mies oli jättänyt naisraukan: lähtenyt töihin jonnekin kauas, josta ei ilmoittanut vaimolleen mitään eikä lähettänyt rahaa hänelle ja lapsilleen. Vaimo joutui suureen puutteeseen. Ja lopulta hän keksi, missä on sydän ja mistä lähtee apu! Sakrikselta! Sakris antoi kohta hänelle kukkaronsa tyhjäksi. Se nainen vasta oli kaunis!
Sanalla sanoen, tämä kalu tässä" hän laski käden kukkaronsa päälle "joka neljä kuukautta takaperin lähtiessäni oli jokseenkin laiha ja löttöinen, on nyt niin pyöreä ja paksu kuin kuuden viikon porsas". "Entäs tuo sen toinen, rautakahvainen, nahkatuppinen kumppali?" kysyi hanskuri, "onko se ollut jouten koko tään ajan?
MURHAAJA. Glosterin herttuan kukkarossa. MURHAAJA. Ja kun hän avaa kukkaronsa maksaakseen palkkamme, niin lentää omatuntosi matkaan. MURHAAJA. Vähät siitä! Menköön vaan! Ani harva, jos kukaan, siitä huolii. MURHAAJA. Entä, jos se tulee takaisin sinuun. MURHAAJA. Minä en rupea sen kanssa tekemisiin; se tekee miehestä pelkurin.
Kuitenkin pelastui hän pulasta siten, että veti kukkaronsa esille ja tarjosi tohtorille visiittikorttinsa, jossa oli aivan oikein "Pekka Palovaara fil. kand". Milloin hän nuo oli tilannut, sitäkään ei hän sillä hetkellä muistanut... Tietysti pelon syy! Hän läksi. "Vosikka hoi!" kuului Helenan ja Esplanaadin kadun kulmalta.
Kun kauppamiehen piti lähteä pois, veti hän kukkaronsa esille ja tahtoi antaa oppaalleen juomarahaa. "Kiitän paljon teitä", sanoi tämä, "me emme saa ottaa vastaan mitään; jos herramme saisi sen tietää, niin me saisimme vaan vihat." Kauppamies kiitti sitte häntä kohteliaisuudestaan ja otti jäähyväiset.
Nykyaikaan tunnustelevat kirkonkävijät pienimpiä ropoja kukkaronsa pohjalta ja säästävät suurimmat itsiänsä ja rakkaita lapsiansa varten tahi ainakin semmoisiin tilaisuuksiin, joissa se julaistaan paperille mitä herra N. N. on antanut. Silloin lohduttavat he itsiänsä lesken rovollakin, jota vapahtaja niin suuresti ylistää.
Saatuaan piippunsa täytetyksi, ojenti kukkaronsa isännälle, saadakseen tämän mielen toiselle tolalle. Isäntä täytti kukkarosta suuren visakoppa-piippunsa, ja herra alkoi puhua ilmoista, kesän hyvyydestä, hyvän vuodentulon toiveista ja muista sellaisista.
Mikki pisti kukkaronsa takaisin taskuunsa; sitte hän sanoi sorretulla äänellä jäähyväisensä ja meni. Niemen ukko kulki edestakaisin kamarinsa lattialla.
Päivän Sana
Muut Etsivät