Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
MARTTI. Kukapas heitä paimentaa, sinä juupeli? PAIMEN. He käyvät ilman kaitsijaa metsässä. MARTTI. Kuka heidän eteensä aidat murtaa ihmisten viljamaihin? PAIMEN. En minä. MARTTI. Juuri sama junkkari. Kyllä tiedän, ja tiedänpä että teet sen käskystä. Kahta herraa sinä palvelet, ja molemmat kuuluu he Belsebubin polvilukuun. Sano heille tämä. Minä en pelkää heitä, en ensinkään.
Marjetan omien sanojen mukaan oli heillä elämä kuin "taivaan pankolla," sillä he olivat onnellisemmat ja rikkaammatkin kuin moni kruunattu pää he olivat tyytyväiset. Kyläläiset nimittivät Taavetin asuntoa "hönniksi," eivätkä usein käynnillään häirinneet hönniläisten hiljaista elämää kukapas olisi kehdannut kömpiä hönniin, jolle ei kannattanut edes mökin nimeä antaa.
Hän puhui ajatuksensa suoraan ja kukapas siitä voisi närkästyä. "Mut teidän pitää siis luopua tuosta katteinin virasta, eikö niin?" "Tietysti." "Parasta se onkin. Minusta oli koko merille lähtönne mustalaispojan kepponen ja sitä isännekin ajatteli, vaikk'ei sanonut. Mitä se on lähteä jäniksen passilla koulusta. Jos minun poikani sen tempun tekisi, niin panisinpa hänen pöksyillensä että paukkaisi.
Kyllähän mokomata sattuu jokaiselle, ja jos vaan menettelee järkevästi, niin se kaikki siliää pois ja unohtuu, ja elävätpähän ihmiset, sanoi Agrafena Petrovna ankarasti, eikä teidän ole mitään syytä panna asiaa omaan laskuunne. Olinhan minä kuullut ennenkin, että Katjusha oli joutunut harhatielle, kukapas siihen voisi olla syynä? Minä olen syyllinen. Ja sentähden tahdonkin parantaa asian.
"Ka kukapas täällä Tohmajärvellä ei juo", myönsi Kotonen, vahvistaen: "Eihän täällä ihan juomatonta miestä taida olla muita kuin miten lie se Kiteeltä muuttanut Hämäläinen ... ja sitten tämä teidän poika." Niin johtui toki puhelu juomisasioihin. Ukko Ikonen tarjosi vieraallensa ryypyt. Niiden ääressä kului päivä iltaan. Päivä laski Kytkytmäen honkapeitteisen kukkulan taa surullisena.
En jouda nyt edes mutta, ette te hyvä matami usko, kuinka herttaisen hyvä se kauppaneuvoksetar sittekin on pohjaltaan." "No eihän se taida juuri kaikkein pahimpiakaan olla, mutta kukapas sitä nyt Anna-Maijalle ilkiäisikään " "Niin, vaanpa muillekin. Tiedättekös, että nytkin minä olen menossa tohtoriin, ja kauppaneuvoksetar kaskikin oikein juoksujalassa menemäänkin."
Tule tuuli, paista päivä, Laske lasta irrallehen; Ota minua orjuuesta, Päästä palkan piikuuesta, Vaikka vierisin vetehen, Kaatuisin kalajokehen, Sisareksi siikasille, Veikoksi ve'en kaloille Siiat silmäni pesisi, Hauit pääni harjoaisi. Vaan kun kuolen kuulu piika, Riutunen tytär ritunen; Kukapas sitte kullalleni, Kenpä kielilinnulleni, Puun saapi, halon hakevi, Ve'en rannalta vetävi?
Mutta rovastinna jäi kummeksien miettimään kuka heille on Isämeidän opettanut eihän Kaisavainaan sanottu osanneen lukea vähääkään... Kukapas muut kun rovasti se on opettanut siellä Jahtirannalla käydessään... Ai kuinka soma on lasten ja imeväisten suusta kuulla tuollaiset sanat... Niin.
Kyllähän hänelle useinkin tehtiin kaikenlaisia sutkauksia, mutta hän kun niille vaan nauroi oikein sydämmensä pohjasta, niin ei liian pitkälle koskaan menty; sillä kukapas olisi hennonnut tuolle sävyisälle, tuhmalle pojalle pahaa tehdä?
Mutta kukapas sitten", lisäsi hän osaksi liehakoivalla, osaksi pilkallisella äänellä, "kukapa sitten lievittäisi tuota tulista, polttavaa kipua, joka minun herraani nyt vaivaa ja saattaa hänet niin närkkääksi myös hänen palvelija-raukkaansa vastaan, siitä syystä että tää selittelee haavalääkitys-taitonsa sääntöjä, joka kyllä tosin onkin halveksittava tuohon jaloon haavanlyömis-taitoon verraten".
Päivän Sana
Muut Etsivät