Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Mutta saattoi se johtua eilisestä viininjuonnistakin. Hän näki tuolilla pari lasia, joista toinen oli vielä puolillaan. Hän tyhjensi sen koneellisesti ja siirsi syrjään sekä pullon että lasit. Sitten kumartui hän vuoteen yli ja koetti vielä kerran herättää Liisaa. Liisa! kuiskasi hän. Liisa kuorsasi valtavasti, selin ja seinäänpäin kääntyneenä. Ei, kyllä täällä sittenkin oli liian tukalaa!
"Hänen äitinsä on hukkunut", kuiskasi hänen seurassansa tullut väki. Herra Claudius kiersi lujemmin käsivartensa tytön ympäri ja saattoi hänet etehiseen. Hän sattui minuun pimeässä ja hänen vaatteensa olivat läpimärjät.
Mutta Eugen tuli aivan kalpeaksi. Hän otti asian niin syvästi, niin juhlallisesti, että hän tuskin voi puhua mielenliikutuksesta; hän vain painoi Doran kerran toisensa perästä rintaansa vasten. "Onko se mahdollista?" kuiskasi hän vihdoin vapisevalla äänellä.
"Hiljaa, lapsi, hiljaa, älä vaikeroi", kuiskasi rouva Hermanson levottomana, "viime hetkenäni kuulisin valitushuutosi, ja silloin tulee olla rauhaa, vain rauhaa", lisäsi hän ja katsoi eteensä uneksivin, kaukokatseisin silmin.
"Jopa nyt oli kumma! semmoisen tapauksen perästä niin paljon rahaa... Sillähän saa jo melkoisen kirjaston", sanoi waimo. Heikki kawahti waimonsa kaulaan. "Ihmiset näkywät jo suurimmalta osalta minulle anteeksi antaneen", kuiskasi Heikki siinä ollessaan waimollensa ja kyyneleet herahtiwat hänen silmiinsä.
Rantaan päästyämme kysyin tietä Lahdenrantaan ja kiitettyäni ystävällistä torpanväkeä avuliaisuudestaan lähdin viidakon halki astelemaan osoitettuun suuntaan. En ollut kuitenkaan pitkälle ehtinyt, kun olin kuulevinani keveitä askeleita takanani. Pysähdyin ja käännyin katsomaan jäljelleni, mutta samassa kietoutui kaksi pehmeätä käsivartta kaulaani ja värisevä naisen ääni kuiskasi: »Tapani!»
Kun Antti Kettunen kysyi lähellä olevalta kasakalta kuka tuo mennyt oli, vastasi aron poika äkäisesti; "Se oli kenraali Bulatow". "Ylipäällikkö itse", kuiskasi Antin naapuri. Yhtä helppoa kuin on kesäaikana matkustaa Suomessa, vaikka täällä onkin paljon järviä ja jokia, yhtä hankalata on kulku talvella.
Riehuen ja raivoten, voitolle päästen ja toisiaan maahan paiskien taistelivat hänen rinnassaan himot, joita viha hänelle huusi ja rakkaus kuiskasi hänen korvaansa viehättävän vienolla äänellään. Niinkuin naarastiikeri hän olisi tällä matkalla voinut heittäytyä uhrinsa yli, niin kuin hyljätty vaimo hän olisi voinut polvillaan kerjätä Publiukselta kiellettyä rakkautta.
"Olkoonpa niin: mutta niillä muilla on osaa yhd... Sen sanon, että rauhaa tahdon!" miltei kiljahti hän ja katsahti kotkaa. "Mutta Thorbjörn!"... kuiskasi Ingrid. Tämä kääntyi tyttöön ja hymyili. "Niin, niin!" lausui hän; "monet seikat voivat liikkua miehen mielessä... Oletko tänään puhutellut Synnöveä?" "Olen, hän on jo lähtenyt paimenmajalle." "Tänään?" "Niin." "Päiväkummun karjalla?" "Niin."
Ja katsahdettuaan ympärilleen, ettei kukaan kuulisi, kapteeni kävi Kertun käteen, ja kovaäänisesti sähisten kuiskasi: Meitä on paljon. Mutta älä herrannimessä puhu tästä asiasta kellekään! Ja taas katsoi ympärillensä: On ruhtinaitakin! Ole hiljaa kuin myyrä tästä asiasta: on suurruhtinaitakin, kuulitko! Siksiköhän Hannes ei ole enää luutnanttikaan? Nyt sen tiedät.
Päivän Sana
Muut Etsivät