Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Antakaa kun kaadan teille kahvia vähän lisää. Vielä täältä pannusta heruu. Anna Liisa, kuules, kun minä en saa näitä silmiä ylös. ANNA LIISA. Toimita tuo mies täältä ulos, Pirkko. Keksi joku keino. PIRKKO. Niin Mikkoko? ANNA LIISA. Hän juuri. Toimita nyt heti. PIRKKO. Kudotko sinä sitten minun sukkani valmiiksi? ANNA LIISA. Kudon, kudon! PIRKKO. Hyvä juttu!
"Silloin otan ompeluksen ja poljen ompelukonetta niin vimmatusti, että sen räminään hukkuu kaikki muu." "Entäs kun kokonaan väsytte, mitäs silloin teette?" "Ajattelen uutta kankaanlaitosta ja kudon sitä yksinkertaista sukankudelmata, joka ei ole mitään työtä.
Minä osaan kutoa erinomaisen kauniita mattoja, sanoi kuningas Mahmud. Anna minulle vain silkkiä, lankaa ja kultarihmaa ja tuo minulle lamppu, niin kudon sinulle mattoja, joita ruhtinaat ja kuninkaatkin voivat kadehtia, ja sinä rikastut myömällä niitä. Sinä valehtelet varmaan, sanoi leipuri, mutta voithan saada koettaa.
Vanhus katsoi kaihomielin: »Tuoko on tulos elämän, päätös päivän kaunihinkin?» Vastasi vakava vaimo: »Kudon sulle kuolinpaidan armosta Isän Jumalan, parahasta palttinasta.» Vanhus valkea nukahti.
Hölmö tässä tuoksinassa en ymmärräkään, että jos kuka, niin sinä tarvitset lepoa. Tule, rakas Martta, tänne minun sänkyyni. Ei, hyvä ruustinna, nyt jouda nukkumaan. Ensimmäinen sukka täällä on vasta tämän verran alussa, reessä istuessani aloitin. Minä kudon sitä sukkaa, sanoi ruustinna tempaistessaan Martan kädestä kudelman ja lähti kädestä taluttamaan Marttaa makuukamariinsa.
Kuiskaa tyttö tuskin kuuluvasti: »Olen talvi, Suomen taikaneiti, tuntenethan minut vanhastaankin, liat peitän, saastat maahan kaivan, sumut kaikki kudon helmivöiksi, joilla koristan ma uraani armaan odottamaan uutta kevättänsä. Kautta oman rintas kammioiden usein unohduksena ma kuljen.» Vielä kerran mulle viittas tyttö, hälveni kuin uni heräävältä.
Olisit kuullut, mitä äsken miehille puhuin ... aivan niinkuin sinun suustasi. Sitten olen rauhallinen. Enkä tiedä, miksi niin on, mutta nyt ei minua enää peloita jäädä yksin niinkuin ennen, sitten kun Jumala kuuli rukoukseni. Minä täällä istun ja odotan ja kudon ja ompelen. Tules tänne!
Täällä ei kuningatarta muuta kuin sa yksin, äiti. Tyytynet sinä minuhun, tyytynen minä sinuhun; kudon, leivon, paistan, pesen, panen parhaimmat oluet. Majasi on maailmani. Rakkaudella sen rakennan laajaksi ja loistavaksi. Autathan emo minua!
»Mutta pitää sinulla olla vähän omaatuntoa eihän sinulla nyt ole mitään muuta ajateltavaa kuin miten voisit varjella itsesi vahingolta. Unohdat sen kerran toisensa jälkeen. Ja sitten sinä istut tässä alati vain ompelemassa; minä en näe sinua enää ollenkaan liikkeellä.» »Nyt minä kudon, Jakob, katsohan!» »Sukkaako?» »Niin.»
MARGAREETA. Niin, talous meill' on pikkainen Ja sentään runsas-toiminen. Meill' ei oo piikaa: yksin kudon, neulon, Lakaisen, juoksen, keitän, seulon; Sill' äiti on niin työteliäs Ja säntikäs. Ei pakko sentään ois näin elää hiljaa, Varoja kyll' ois herrastella; Isältä periytyi tavaraa ja viljaa Ja talo puistoineen tään kylän liepehellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät