Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Ring seisoi hämmästyneenä: Hän oli kai sittenkin tietäjätär? Vastaa toki. Kylmänväreet pudistuttivat Segebadenia: Hän oli sitäkin pahempi, sopersi hän. Hän oli itse kolkko totuus. Lewenhaupt lupasi armahtaa hänen miestänsä, ja kiitokseksi siitä luetteli nainen kaikki vaarat ja vihamiehet, jotka ympäröitsevät kreiviä. Hän tunsi ne kaikki ja tietää kaikki.
Hän jäi vaan pitkään silmäilemään kreiviä, joka tutkisteli vähäistä kirjettä. Syytä oli majurilla kummastellen katsella kreiviä, sillä tämä oli vaalea ja vapisi. Ja syytä oli kreivillä siihen.
Hän oli siis poissa, kun eräänä kauniina päivänä iltapuolella vanhat berliniläis-vaunut, paksut ja pulsukkaat kuni tynnyri kahden hikisen hevosen vetäminä, verkalleen tulivat pihaan. Vaunut pysähtyivät oven eteen, ja keski-ikäinen mies astui niistä, kysellen vanhaa kreiviä.
Pienten, kauniiksi punattujen rakennusten vierellä, joiden kaksiosaiset portit oli taitavalla kädellä koristettu, nähtiin siellä täällä jonkun menehtyneen kerjäläisen nojaavan seinää vasten tahi hapuilevan porttia kohti. Mutta enimmin hämmästytti kreiviä kuitenkin se, että kaikki nämä portit oli suljettu.
Raivoissaan luutnantti Ell puri hampaitaan ja päätti ottaa lähemmin selkoa sekä kreivin persoonasta että hänen mahdollisesta suhteestaan Julia Palmiin. Sitä tarkoitusta varten hän lähti astumaan eteenpäin, aikoen seurata tuota salaperäistä kreiviä.
Rukouksen loputtua ja kohteliaasti kysyttyään, kuinka kreivi oli nukkunut, talutti hän vieraansa vanhuksen luo ja sanoi ruotsiksi: Arvaatteko, isä, kuka tämä herra on! Ukko painoi umpeen toisen silmänsä, joka ei enää oikein tahtonut tehdä tehtäväänsä ja tarkasteli kreiviä lapsellisella uteliaisuudella. En tunne, en tunne, sanoi hän päätään pudistaen.
Tyttö on lyönyt aatelismiestä; hänen pitää, saakeli vieköön, suudella ensin kättäni ja sitten suutani. Bertelsköld loi ylenkatseellisen silmäyksen puhujaan. Lejonram, joka, vaikka olikin peluri, oli hyväsydämisin kaikista näistä rentuista, löi nyt kreiviä hiljaa olkapäälle ja kuiskasi: Ole järkevä, älä nosta riitaa. Tule ja tyhjennä lasi meidän kanssamme, niin annamme tytön mennä tiehensä.
Vanhus vaipui, mutta hän piti mielenlujeutensa kylläksi molempia syleillessänsä; mutta hän riisti itsensä irti ja meni alas puutarhaan. Vielä kerran hän kääntyi, nyökkäsi lumivalkeata päätänsä, viihtoi kädellänsä ja katosi lehtimajaan. Hyvästi! Hyvästi! kaikui nyt kaikkein huulilta, hyvästi! ja pian kiitivät vaunut tanhualla. Kapteeni Berndtsson riensi alas puutarhaan, hakemaan vanhaa kreiviä.
Ylpeän vallasnaisen ylenkatseellinen katsanto ilmaisi hänelle viimein koko totuuden, ja hän päätti sen mukaan toimia. Hän nousi röyhkeästi ylös, katsoi kreiviä rohkeasti kasvoihin ja sanoi: Riittää jo, herra kreivi! Te olette palkinnut pitkän palvelukseni tavalla, joka vapauttaa minut kaikesta kiitollisuudenvelasta teitä kohtaan.
Pieni Feliks oli yksin Albinin esteenä tullaksensa näiden rikkauksien omistajaksi ja epäsiveellinen luonteensa vaikutti hänessä elävän toivon ja pyrinnön, vieläpä pahan aikomuksen saada Feliks'in, joko kavaluudella tai väkivallalla, pois hengiltä. Hän oli kylliksi kavala peittämään pahaa aikomustansa teeskennellyllä kiitollisuudella kreiviä ja yhtä teeskennetyllä rakkaudella Feliks'iä kohtaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät