Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Olin jo heretä etsimästä sekä palata kaupunkiin, kuin äkkiä vähän ulompana meren rannalta huomasin naisen haamun, jonka, vaikka se oli kaukana, helposti tunsin. Se oli Elina. Siellä hän istui, samassa asemassa kuin olin nähnyt hänen kotonakin, nojaten päätänsä käteen ja katsoen ulos merelle.
Hänellä oli liikkeessään niin paljon ajattelemista, että kotonakin ne huolet pyrkivät välistä vaivaamaan. Tähän tapaan jutteli Irene ja lopuksi sanoi: Olen varma siitä, että sinä hyvin tulet pitämään isästäni. Hän tulee samalla sinunkin isäksesi. Eikös niin, äiti, että isäkin mielistyy suuresti vaaliini? Myöntävästi nyökäytti äiti päätään, ja silloin olimmekin me jo saapuneet Irenen kotiin.
Luultavasti ja aivan varmaankin häntä nyt siitä moitittiin täällä kotonakin eikä vain Helanderissa. Ja nyt itki ruustinna sitä ja itki samalla kaikkea muutakin surkeutta. Robertia myös, josta ei ollut moneen aikaan mitään kuulunut.
Taitaa tulla sade, virkkoi Vihtori pilviä katsellen. Martti sanoi vähän ajan kuluttua: Olis täällä kotonakin taasen hauskaa kun tulee kevät ja kesä ja... Hän tähysteli samaan suuntaan kuin toinenkin. Hauskaa! matki Vihtori, äänessä ivallinen sointu. Vai on se hauskaa kun saa rääpystää pellolla ympyriäiset vuorokaudet!
Hellällä huolella kasvatti nyt Niemen isäntä poikaansa; rakkautensa tätä lasta kohtaan oli suuri, näytti ikäänkuin hän olisi lapsellensa tahtonut kahdenkertaisesta osottaa sitä rakkautta, jota ei hän lapsen äidille ollut näyttänyt. Vuodet vierivät edellensä, ja poikanen, pieni Mikki, kasvoi kauniiksi, soreaksi nuorukaiseksi. Kaikki häntä rakastivat, niin hyvin kylässä kuin kotonakin.
Minkä tähden ne ovat tehneet kaupungin sinne? Minnekäs niiden olisi pitänyt se sitten tehdä? Tuonne ylös mäelle ... minä olisin tehnyt mäelle... Sinä olisit tehnyt mäelle, matki isä ja veti kädellään pitkin Ellin kasvoja. Mutta kaupunkiin tulo ei nyt Ellistä tuntunut millekään. Semmoistako se nyt olikin ... yhtä matalaa kuin kotonakin...
Ja kun Anna Liisa oli jo ovessa menossa, sanoi hän: »Olisit tuossa nyt istunut, niin olisi tuota pannua varistanut, kun hiilet joutuvat!» »Onpa tuota sen verran vielä kotonakin papuja!» sanoi siihen loukkautunut Anna Liisa ja lähti.
Vaimo pian ymmärsi asian oikian laidan ja oli alussa sekä äkänen että surunen, mutta Kelan toimesta rupesi vihdoin hänkin Jussin puolustajaksi. Kela muka selvitti hänelle miten kunnioitetuksi tulisi kaikissa herras-seuroissa miehensä ansioin tähden. Vaimoon tarttui miehensä tauti tämän isoksi iloksi, jolla nyt kotonakin oli kenen kanssa voi haastella tästä elämänsä ilon-aineesta.
Kun ei sopineet Hannan repaleet hänen jalkaansa, niin pani omat kenkänsä kotimatkaksi ja aikoi ne aamulla tuoda tai lähettää. Hanna pelkäsi, että hän voisi jäädä aivan kengittä huomiseksi, niin kielteli Jukkea viipymään täällä ja paikkaamaan ne paikoillaan. Mutta Jukke vaan nyökäytti päätään ja tarmokkaasti huomautti: »Jolla on kello kaulassa, sen on pää painossa. Minua tarvitaan kotonakin.
Mutta minun täytyy kotonakin käydä. Käynet. Uskaltanetko yksin jäädä? Vaikka vuoden viipynet, vaikka kaksi, kunhan kolmantena tulet. Juha istuu tuvassaan puolihorroksissa, kyynärpäät polvia vasten, koettaen turhaan saada selville, onko ilta vai aamu ja onko vielä sama päivä kuin silloin, vai onko ollut välillä jo muita päiviä ja öitä. Joitakin hän muistaa siitä, mitä oli tapahtunut, toisia ei.
Päivän Sana
Muut Etsivät