United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja vaihtaa puheen-ainetta. Lontoossako sinä sitten olet elänyt nämä vuodet, hän kysyi, kun emme ole tavanneet, emme kotona emmekä ulkomailla? Lontoossa ja Parisissa, vastasi Johannes. Mutta enimmäkseen Lontoossa. Siellä tuntee sittenkin enimmän olevansa maailman keskipisteessä. Et ole kotimaassa käynyt? En. Taikka oikeastaan, kyllä kerran. Mutta minä pakenin sieltä tavallista pikemmin.
Minä huomaan, että olen kotimaassa taas. KERTTU: Te olette oppinut tietysti paljon uusia tyylejä ulkomailla. GRANSKOG: Minun ijälläni ei opita mitään uusia tyylejä. Syvennytään vaan vanhoihin. KERTTU: Milloin palasitte te sieltä? GRANSKOG: Kuukausi sitten. Laivalla Stettinistä. KERTTU: Ja rakastuitte heti paikalla? GRANSKOG: Niin. Eikö se ole merkillistä? KERTTU: Ja hän rakastui teihin?
Kun Johannes oli lopettanut, hän virkahti aivan yksinkertaisesti: Onhan luonnollista, että suomalaiset matkustavat. Sillä eihän voi asua kotimaassa. Tuo väite tuli Johannekselle niin äkki-arvaamatta, että hän mykistyi silmänräpäykseksi. Eikä se tapahtunut ensi kertaa hänelle tämän äijän seurassa. Tietysti oli hänenkin mielestään kotimaan ilmakehä raskas.
Onnettomuuksien ahdistamana hän rupesi haaveilemaan lapsuutensa unelmia Robinson Crusoen seikkailuretkistä: hän ajatteli jonnekin uuteen seutuun perustaa turvattomain ja kovaosaisten siirtokunnan, jonka päällikkönä hän toimeenpanisi lakeja, mitkä eivät vielä olisi olleet mahdollisia kotimaassa. Hän lähti etsimään maailmankolkkaa, minne sijoittaisi uuden siirtolansa.
Eihän aika-ihminen voi päästää valitusta. Nouse riemu rinnassani, kaiu korkealle! Kylvä onnen-omenoita tälle maailmalle! Auki tiesi, maailma, ja anna työtä, aika! Toimitan kuin tohtori ja parannan kuin taika. Kauas hehkuu mieleni ja kunniani palaa, Liekö tässä Suomessamme tarpeheksi alaa? Voinhan alkukaunisteeksi kotimaassa koittaa, Kansalleni seppeleitä solmita ja voittaa.
Tämä ei voinut olla nimittäin siinä sivussa muistamatta, mitkä Liisan ansiokeinot ennen olivat kotimaassa olleet, ja hän oli usein kauhulla kuvitellut, mikä oli tuleva Liisan kohtaloksi, jos hän jättäisi hänet. Toiselta puolen liikutti häntä kuitenkin Liisan turvaton äänenpaino. Ja vielä enemmän sen takaa kuultava tahto kantaa myöskin kortensa heidän yhteiseen talouteensa.
Siis Suomen lapsi, ainiaan Sun maatas muista sa, Ei onnea ei rauhaakaan Oo maalla vieraalla; Ties vaikka minne kulkisi, On kotimaassa juuresi. Siis Suomen lapsi, ainiaan Sun maatas muista sa.
Suru kotimaassa, Tasma, Venäjän orjat, kaikki ne tuhannet surun ja kurjuuden muodot, joista hän oli kuullut, kiitivät hänen silmiensä editse, eikä hän voinut auttaa ainoatakaan. Itse oli hän vankina ja suljettuna erilleen kaikesta. Oi, vapautta! Pois täältä elämään ja toimeen. Sittenhän voi tyytyväisenä kuolla. Leena näki kyllä kuinka hän päivä päivältä kärsi täälläolostaan.
Velvollisuus isänmaata kohtaan vaati, niin sanoi Novoje Vremja 2 p. heinäk. 1915, jättämään viholliselle vain erämaan. Puolan sanomalehdistö antoi tunnussanan: pysykää kotimaassa! Mutta se ei voinut estää sitä, että Varsovan tyhjentämisessä Lembergin kohtaukset uusiutuivat.
Baselin kaupungissa painetaan Herran rukous suomeksi , ja luetellaan ne suomalaiset miehet, jotka Wittenperissä olivat saaneet majisterinseppeleen . Romissa toimittavat ruotsalaiset veljekset Johannes ja Olaus Magnus tunnetut historiansa Pohjan maista ja kansoista; jälkimäinen puhuu Suomen runoistakin . Kotimaassa on Juusten ensimäinen nimeksi tunnettu Suomen historioitsija.