Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Sillä välin kuin katteini Bertram ja asian-ajaja Liborius pitivät huolta Leon varustamisesta, kiiruhti tämä iloisena joen rannalle, laski venheensä irti paalusta, johon se oli kiinni pantu, tarttui airoihin, ja riensi nopeasti kotiapäin.
Hän läksi kulkemaan kotiapäin. Väsymystä hän ei enää tuntenut, tuskin nälkääkään, vaikka hänellä vähää ennen oli ollut niin kova nälkä. Kotia äidin luo! Kotia äidin luo! kuului hänen sydämmessään. Kotia äidin luo, joka nyt varmaankin istuu odottamassa ja lukee! Kotia äidin luo, joka oli opettanut hänelle kaikki ne pikku rukoukset, jotka hän osasi ulkoa, ja joka oli puhunut hänelle niin kauniisti Jumalasta, vaikk'ei ollut uskaltanut sitä tehdä isän ollessa tuvassa ... äiti rakasti häntä paljon, sen hän kyllä tunsi.
Makasi sitten liikkumatta ja ajatteli koko juttua alusta asti ja rupesi yht'äkkiä nauramaan, nousi ja meni hymyten kotiapäin; tultuansa sinne olivat hänen kasvonsa kirkkaat ja ystävälliset kuin päivän valo. Henrik seisoi pihalla ja korjasi vaunuja. Sinä melkein peloitit minua tallissa! sanoi Ellen ääneensä. Sinun ei tarvitsisi olla niin tuhlaavainen hyväilemisessä! vastasi Henrik lyhyesti.
Sattuipa silloin tällöin joku emäntä Antverpenissä antamaan heille kupin lientä ja kappaleen leipää, tahi joku hyväsydäminen kauppias latoi muutamia halkoja heidän pienoiseen kärryynsä, sen kulkiessa kotiapäin, tahi joku sääliväinen muori omassa kylässänsä lahjoitti heille vähän maitoa.
Elli oli sillävälin alkanut kulkea kotiapäin ja Rautio seurasi häntä, Minä kulin juuri ajatellen, kuinka kummallista on olla niin riippumaton toisista, kuin minä nyt olen, sanoi hän, ei kukaan pidätä minua eikä kysy kun tulen taikka menen. Mutta onhan teillä sukulaisia?
Tästä tulin ensialussa iloiseksi, sillä mieleeni juolahti, että nyt saisin näyttää lukutaitoani kinkerissä, mutta tuntui myöskin vähän häpeälliseltä, kun en osannut yhtään lukua katkismuksesta. Olisin tahtonut osata katkismuksenkin ulkoa, mutta kun myöhään olin alkanut, niin olin kuin olinkin myöhästynyt. Pitkin askelin astelin minä kotiapäin kirkosta Loviisan kanssa.
"Mene sinä vaan nyt, ja tule, niinkuin olet luvannut," lisäsi Niilo, sitten hän kääntyi äkkiä ja lähti vastakkaiseen suuntaan kotiapäin katsomatta ainoatakaan kertaa jälkeensä. Tyttö oli jäänyt seisomaan paikalleen ja näytti melkein siltä kuin nuorukaisen viimeiset sanat olisivat kiinnittäneet hänet maahan.
Taide luopi sielun siihen aineesen, jota se katselee; tiede sitä vastoin tekee kaikki aineeksi, missä jo on sielu. Hyvästi, sir!" Kenelm käänsi äkkiä hänelle selkää ja meni hiljaa ja miettiväisenä tiehensä. Kenelm ohjasi kulkuansa kotiapäin, astuen vanhain, perimmäisten puiden suojassa.
Hän ei katkerasta juomasta voimaa saanut, hän sai vaan inhoa ja tuskaa. Kun vähän aikaa oli kulunut, nousi hän vihdoin puunrungolta, ja lähti pois mutta ei kotiapäin; vielä kerta viimeisen kerran! hän kulki piirin ympäri, kunnes hän ehdottomasti pysähtyi, ikäänkuin joku olisi häneen koskenut.
Kauan hän pöllytteli sutta perään, joka ontuen tallusteli edellä; mutta eipä lopultakaan auttanut, vaan täytyi hänen heittää Häntä-Heikki metsien haltuun. Niin; ja sitten me ryypättiin. Ja koska tämä oli tehty, käytiinpäs astelemaan kotiapäin taas, kantain runsasta saalistamme.
Päivän Sana
Muut Etsivät