Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Nehljudof riisuutui, levitti vaippansa vaksivaatteella vuoratun sohvan yli, asetti siihen nahkatyynynsä ja pani pitkäkseen, muistellen mitä kaikkea hän oli tänäpäivänä nähnyt ja kuullut. Kaikesta siitä, mitä Nehljudof oli saanut nähdä, tuntui hänestä hirveimmältä se poika, joka makasi korvosta vuotavan lian päällä ja oli pannut päänsä vangin jalalle.
Mutta Tuomas, tietysti hieman mustasukkaisena, paadutti kaikki kohtansa. Kun, näet, Pöndinen häntä hieman uhkaili jollain rangaistuksella, keksi hän hyvin ilkeän ja häijyn ja kavalan keinon, ryyppäsi rauhallisesti vettä korvosta ja uhkasi tyynesti vastaan: »Ka samapa tuo!
Vettä tuli kuin korvosta kaataen pitkin koko matkaa ja kuin loppumatkalla kävi kylmä tuulikin, niin tuntui minusta hyvin suloselta, kun iltasella näin valkeain pilkottavan kylän tuvista ikään kuin kotilämmön ystävällisinä sanansaattajina. Riensin kiiruusti ylös tietä myöten pihalle.
TOINEN NAISPAIMEN. Kun lienet sudenkorento, Otan korvosta korennon, Sillä sutkin selkähäsi. TOINEN MIESPAIMEN. En toki sudenkorento! TOINEN NAISPAIMEN. Yönkorento lienet? Sitten Minä kuin lepakko lennän, Isken ilmasta sinua. TOINEN MIESPAIMEN. Päivänpä korento kirkas, Etsivä vesivaloa! TOINEN NAISPAIMEN. Sitte en väistele sinua, Enkä varsin vainoele: Rupean vesivaloksi, Tai sun kastehelmeksesi.
Ja nyt kylpi hän uhalla, näyttääksensä aivan... Hän pieksi vihtansa ihan lopuksi, ja kun ei ollut enää jälellä muuta kuin tynkä, paiskasi hän senkin seinään ja ärjäsi täyttä voimaa: »Perhana!» Sitte istui hän löylyssä kotvasen äkeissänsä. Ja taas muistui mieleen kaivovesi. Hän otti korvosta vettä kippoon, haisteli sitä ensin, ryyppäsi ja tunsi tervan maun.
Aina vähän väliä hän näitä sanoja uudisti, niin että sanankuulijat jo huomasivat näiden olevan niitä painavimpia sanoja, ja moni eukko ja joku vanha ukkokin koetteli pusertaa vettä silmästään, mutta niinpähän se sieltä lienee ollut siepattava kuin korvosta kiululla. Saipa siinä monet kerrat turhaan koettaa. Leskieukoilta lähti vähän paremmin, kun siinä sivussa ajatteli miesvainajataan.
Ni-in!... Vannon sinulle, että oikea Suomen tshuhna! tenäsi puhemies-Annushka ja hoki selittäen: Tupaan tulee, tshuhna ... juo korvosta ... sylkee ... tupakoi ... suutaan pyyhkii ... hihalla suutaan pyyhkii... Mutta leski lauhtui oikaisten: Mitäpä siitä, jos onkin tshuhna... Sulhasta hän luuli tshuhnaksi ja jatkoi penäten: Vot, katso... Natalia Aleksandrovnankin mies on tshuhna.
Pihanurmella ja aitovarsilla ja aittain rappusilla istui väkeä eväskonttiensa ääressä. Talo ei voinut kaikkia ruokkia, ainoastaan kutsuvieraat ja kaukamatkaisimmat, mutta kaikille tarjottiin talon puolesta ryyppäämistä, jota saivat noutaa itselleen suuresta korvosta ruoka-aitasta.
Hän selitti: Pojat... Tästä korvosta saadaan saarnastuoli... Ollaan pappina ja lukkarina... Eikö olla, pojat? Eipä ole kirkkoa! Mutta sauna kelpasi siksi. Sen lauteet olivat lukkariparvi. Tuohesta tehtiin virsikirjat ja papille saarnakirja. Saku järjesteli: Minä olen pappina ja saarnaan, ole sinä, Juntus, isänä ja laulaa honota nenääsi niin kuin isä! Ja nyt oli touhua saunassa.
Se olisi kumminkin ehkä Kaino Josefiinan lähdettyä leimahtanut, sillä kaikki ikään kuin kyti tuhkan alla, mutta nyt sattui tapaus, joka muutti mielet kokonaan: Tupaan työntyi näet Pekka Makkosen renki Sulo Roobert, ryyppäsi vettä korvosta, pyyhki kämmenselällä suunsa ja tervehti: Olikohan se teidän ja tämän Kaino Josefiinan poika, jotka hukkuivat?
Päivän Sana
Muut Etsivät