Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Hän lauloi Jumalasta, jolla oli kunnia korkeudessa, mutta autuas asuinsijansa hyvien ja hiljaisten ihmisten sydämissä. Hän lauloi ihmislapsista, jotka tulivat toimeen keskenään, ja Jumalan lapsista, jotka nauttivat kiitollisin mielin elämän-antimista, hymyilivät ja tekivät hyvää.
Nyt näen minä minä en taida sitä kuvailla, en, sitä en minä voi. Sellaisia värejä, sellaista loistoa lempeydestä en minä ole ennen nähnyt. Nyt kuulen minä laulua, tuhannen tuhatta laulavan: kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, ja maassa rauha, ihmisille hyvä tahto! "'Noh, mitäs sanot! "'Ah minä en tiedä mitä sanon olen vaan niin ilonen, niin ilonen; ah, niin ilosena en koskaan ole ollut'.
Meri milloin mustenee, milloin lentää maisema kullan kiiltäväksi, ja uusia ilmiöitä ennustava kohina kuuluu taas kaukaa ulapalta. Samassa soi outoja ääniä, kaukana salamoi, ja silloin tällöin pamahtaa, niinkuin kävisi sota tuolla taivaanrannan takana. Pilvet joutuvat päällekkäin, painiskelevat korkeudessa ja putoavat alas mereen.
Ymmärrettiin, mitä hän tarkoitti, kun hän, siunatessaan vastanaineita ja kaunistaessaan tyttärensä porvarillisen nimen kreivinkruunulla, virkkoi: Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto!
Oksattomat, lakkapäiset hongat pilvenkorkuiset vuoret harmaat, jäkäläiset, valjut vaarain rintehet syvät nielut vuoren alla, eessä aavat ulapat, synkät pilvet taivahalla, joista säihkyy salamat, yllä korkeudessa tuolla räsähdellen ajaa jyryllänsä ukkonen, pauhaa täällä, pauhaa tuolla, väsähdellen painuu sentään vihdoin läntehen.
Veisun hurskaat säveleet soivat kauas uudenvuoden yöhön, ja Aiken ties, että nämä olivat Jumalan enkeleitä, jotka lauloivat: "Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, maassa rauha, ihmisille hyvä tahto." Kun kuu kohos yli tunturien, oli Herra Jesus Aiken Judnirin kantanut kotihin. Hän makas kuolleena kirkon oven edessä, autuaallinen hymy huulilla, kasvoilla ja hän vietti uudenvuoden juhlaa taivaassa.
Mut virka, tiedätkö, miss' on Piccarda ja onko huomattavaa henkilöä tään kansan joukossa, mi niin mua katsoo?» Hän vastas: »Sisareni kaunis, hyvä en tiedä, kumpaa enemp' ollut lie hän Olympon korkeudessa riemuitsevi jo kruunustaan.» Ja lisäs: »Suotu täällä on julki tuoda nimi kunkin, koska näkömme kuihduttanut niin on paasto.
Järven selkä oli kirkas kuin peili, ja illan pilvet punastuivat kummastuksesta, kuin havaitsivat siinä ihanuutensa. Ihmeellistä oli, että tuolla veden syvyydessä myöskin näkyi taivas, yhtä syvä kuin se ylhäällä oli korkea, ja sielläkin uiskenteli rusottavia pilviä, aivan kuin korkeudessa. Valtteri mietti itsekseen miten hauska olisi luistella kirkkaan veden pinnalla, jos se olisi lasia.
Hänellä on omat tarkoituksensa. Kenties tämän tuskan muisto tästälähin eroittaa meidän paremmin pakanoista ja saattaa meidän, hänen omansa, enemmän tunnetuksi. Mutta, oi sinä, joka vallitset korkeudessa! eikö tässä ole kyllin? Miksi enemmän vaatia? Kuinka kauan täytyy meidän kärsiä? Kuinka kauan on vihollinen riemuitseva? Kuinka kauan, voi Sierra, kuinka kauan?" "Titus on armelias.
Mutta lukemattomat rypyt hänen suunsa ympärillä näyttivät nyt tyhjiltä ja synkiltä, sillä se omituinen hymy, joka niissä tavallisesti väreili, oli kadonnut. Oli maaliskuu vuonna 1829, yksi vuoden kauneimpia päiviä. Lumi oli äskettäin sulanut, katukivet olivat kuivat, ilma lenseä, ja leivot lauloivat korkeudessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät