Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Nyt istui vanhus sammaltuneella kivellä korkeiden, humisevien honkain varjossa, ja kahdella likeisellä kivellä istuivat hänen pitäjäläisensä Kolmhalko ja Hohti, molemmat yli 50 vuoden ikäisiä, joiden isien kanssa Kornatus oli ollut ystävä. Hekin kuuluivat Husulan aateliin, mutta he olivat nyt siirretyt hämäläisiin.
Kolmhalko oli yksi sellainen, ja huolimatta siitä, mitä muut ajattelivat tai sanoisivat otti hän kanteleen ja alkoi surullisen valitusvirtensä: Voi Suomenmaata suurta Kuka olis uskonut, Monta tuhatta vanhaa, nuorta On miekalla hakattu. Voi Pälkänehen sota, Kuin oli Suomen maal' Siell vuoti monda verta, Tsaari pääsi vallan pääl.
Tässä on, pilaili Maria täyttäessään heidän vatinsa kauhalla. Jokaisessa annoksessani on yhdeksän miehen voima. Pysykää miehinä! Kolmhalko vastasi tuimasti: Jos on tarkoitus, että armeijan tulee tapella, niin kyllä tappelemme niinkuin muutkin, mutta yksi sanoo yhtä, toinen toista.
Kolmhalko kohotti hitaasti suuren päänsä ja katseli taivaaseen: Voi häntä, joka siihen aikaan toimi täällä kuninkaan nimessä. Hän ei tietänyt muusta kuin omasta pelostaan. Mutta sitä emme me kivekkäät tunteneet. Salamana iskimme sinne, missä meitä vähimmin odotettiin. Me kärsimme vilua ja nälkää, tappelimme, kuolimme, mutta mies se, joka parhaiten uskalsi! Vaijettiin hetkisen.
Kolmhalko vakavana veti savun piipustaan, otti sen suustaan ja vastasi isällisestä:
Vasta tarkemmin katsoen heissä huomasi jonkinmoista mielten jännitystä. Erään kunnaan rinteellä istui Kolmhalko, Hohti ja muutamia nuorempia sotamiehiä. Ne olivat yöllä olleet mukana kuljettamassa kukkuloille äsken saapuneita tykkejä ja nauttivat nyt levon suloisuutta. Heidän uurtuneet, ahavoittuneet kasvonsa ilmaisivat väsymystä ja alakuloisuutta. Eihän kuultu muuta kuin surkeutta.
Aika oli kova, ja uutta verotaakkaa pelättiin, mutta silloin nousi vanha Kolmhalko sanomaan, että mitä hyvä ja viisas kuningas pyytää, siihen täytyy kansan sitoutua, ja siten myönnettiin sekä veroja että miehiä. Sama Kolmhalko kyyditsi sitten kuningasta, kun hän lähti Helsingistä, eikä ukko voinut kyllin kehua rakasta kuningasta.
Löfving oli antanut heille paljon miettimisen aihetta. Vihdoin kääntyi hänen puoleensa Kolmhalko: Merkillisiä uutisia tuotte Lappeenrannasta. Ehkä tiedätte enemmänkin. Tiedän kyllä, nauroi Löfving, mutta merkillisin uutinen on se, että olen tänään päässyt kapteeniksi. Kapteeniksi? huudettiin yhdestä suusta. Tietysti. Tässä valtuuskirjani.
Voi sinuas Kyrönpeldo, Näit mond' on ennen ol, Ennen olit eloo täynäns, Nyt kuolleita kuopattu. Voi kuing monda vaimo on jäänyt leskeksi, Vihollinen wielä vaino Jättä mond orvoksi. Kts. Hengellisiä lauluja. Oli vielä useita värsyjä, mutta Kolmhalko ei jaksanut enempää.
Vapisevin käsin ja kovaan puristetuin huulin irroitti Kolmhalko miekan vyöstään ja lähti jäykkänä ja kalpeana määräpaikkaan, josta hän tyhjin käsin palasi yhtä jäykkänä kun oli mennytkin, mutta toverit huomasivat kyyneleitä vierivän ukon poskille.
Päivän Sana
Muut Etsivät