Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
"Kiitoksia," sanoi Kenelm, hieroen niitä paikkoja, joihin iskut olivat sattuneet. "Poltettu lapsi karttaa tulta." Nuori mies lähti yksin vainiolle. Päivä alkoi käydä pilviseksi ja pilvet uhkasivat sadetta. Ilma oli erinomaisen hiljainen; maisema, johon ei päivä paistanut, näytti surulliselta ja kolkolta. Kenelm tuli joen rannalle, lähelle sitä paikkaa, jossa vuokramies ensin oli hänen löytänyt.
Huomenna oli jo se päivä, jolloin Vaarala joutuu vieraalle. Tätä kuka on Vaaralan uusi isäntä riensi Antti katsomaan ja kuulemaan Suvannon kaupunkiin. Mieli tuntui vaan raskaalta ja kolkolta. Ei heinäkuun helteinen päiväkään auteresta punertavalla paisteellaankaan suvennuttanut mieltä, niin tuntui se tyhjältä ja kuitenkin pakottavalta.
Monta kieltä siinä oli katkennutta koko kantele näytti hyvin kolkolta ja rapistuneelta, mutta sittekin hymyili kanteleen runkoa kaunistava keruupimin pää yhtä suloisesti ja yhtä autuaana kuin muinoinkin. Matkustaja vaipui syviin mietteisin, joista hänen kuitenkin pian herätti talonpoika sanoilla: "Nyt kai sitte suljemme kurkistusreiän. Eikö ole ihmeellistä hä?"
Vainajan leski suri kovin miehensä kuolemaa. Entinen tahi oikeammin nykyinen koti tuntui hänelle kaiken haaran kautta ikävältä ja kolkolta.
Juonas se siellä valkeata virittää, näen mä. Juonas. Täytyy, täytyy, kun ei ole lämmitetty viiteen päivään ja opettajat jo siitä murisevat. Liisi. Niin, kolkoltahan täällä tuntuu kolkolta. Vuorela Liisi Ah, tuossa hän on! Vuorela. Huomenta, neiti! Liisi. Huomenta, herra maisteri! Vuorela. Mutta minnekäs neiti nyt ? Eikös ole aikaa vähäisen ? Liisi. En voi, en voi.
Se oli kummallinen esimerkki minulle siitä tyhjyydestä, jota tämmöiset eroamiset synnyttävät, sillä vaikka muistoni heistä ja rappeutuneesta ravintolasta ja puu-portaista oli vaan yhden yön vanha, näyttivät molemmat kolkolta ja autiolta nyt, kun he olivat menneet. Iltapuolella seuraavana päivänä lähdimme, vanha hoitajattareni ja minä, alas Gravesend'iin.
Tom itse näytti surulliselta mutta ei kolkolta, ja hän kävi iloiseksi kun hän näki Kenelmin. Tämä omituinen mies koetti olla niin hauska ja niin paljon muiden ihmisten kaltainen kuin taisi puhuessansa vanhan miehen ja vanhan neiden kanssa ja kun hän sanoi jäähyväiset, käski hän Tomin tulla hänen luoksensa ravintolaan puoli yhden aikana, viettääksensä päivää hänen ja laulajan seurassa.
Wieläkö tuuli oli Pohjasessa taloon tultuanne?" "Ilma tuntuu jotenkin kolkolta, ja tuuli on Pohjasessa, mutta en kumminkaan luule siitä toki hallaa tulewan", lausuin ukolle. "Jospa se niin olisi!" sanoi hän ja huokasi raskaasti. "Onko teillä paljo lapsia?" kysyin taasen. "Neljä poikaa elossa", oli wastaus. "Joko poikanne owat kaikki naineet?" "Kolme on nainutta, yksi on wielä naimaton."
Kotini tuntuisi kolkolta, jos te, neiti Margery, ette olisi siellä; te, joka olette tehneet minut siksi, mikä olen. Jos matkalle lähden, on se osaksi teidän, osaksi toisen tähden." "No sen minä sanon!" huudahti rouva Moes, "en konsanaan ole kuullut kenenkään kirjastakaan niin kauniisti puhuvan: vahinko vaan ett'ei neiti Margery ole muutamia vuosia nuorempi tai herra Bell muutamia vanhempi."
Surumielin ja synkkänä kuin tuo ammottawa hauta tuossa katsoin minä, kun pappi nakkeli lastallaan multaa arkun päälle ja sanoi: 'maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman'. Kolkolta kuuluiwat korwiini kumahtelemiset, kun haudan peittäjät heittiwät multaa lapioillansa arkulle, ja tuo kumahteleminen ei kuulunut ainoastaan korwiini waan se kuului aina sydämeeni asti.
Päivän Sana
Muut Etsivät