Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Oli wuoden 1807 syksy. Oulussa oli silloin markkinat mihin oli kokoontunut wäkeä maamme kaikilta kulmilta, kuten tawallista on. Tieto Wenäjän hankkeista rynnätä Suomeen oli jo huhuna lewinnyt kansankin korwiin, ja siitäkös oli kaikilla puheen ja miettimisen aihetta.
Vääryydentekijäin, ruunun rosvojen...! Ulos minun huoneestani! Junnu! Minä varoitan sinua vielä viimeisen kerran...! Varoita, mitä varoitat, valehtelija, koira! sanat takertuvat hänen suuhunsa, ja kurkkua kuristaa... Mies on hullu! Ei hänen kanssaan maksa vaivaa väitellä! ja kääntyen työmiesten puoleen, joita on kokoontunut tuvan ovelle, huutaa insinööri heille: Alkakaa repiä!
Seuraa minua temppeliin. Kuka nyt välittää kuka edes näkeekään, ettet ole mikään pappi? Tule ja jakakaamme tavara!» Temppelin esipihalle oli alttarien ympärille kokoontunut joukottain pappeja rukoilemaan, itkemään, voivottelemaan. Onnenpäivinä pettureita, vaaranhetkinä entisen taikauskonsa orjia! Kalenus sivuutti heidät ja astui huoneeseen, joka vielä nytkin on nähtävissä esipihan etelälaidassa.
Perhe oli kokoontunut syömään viimeistä ateriaansa yhdessä, ja kun nuoren seikkailuhaluisen parin piti erkaneman vanhasta synnyinmaastaan, niin silloin itkettiin, vaikka olikin päätetty olla urhoollisia. He lähtivät pois vähillä matkakapineilla, mutta he olivat toiveita täynnä, paitsi myötäjäisiä, kymmentätuhatta frankia oli heillä vielä kymmenen tuhatta tullakseen niillä alussa toimeen.
Kuuluiko tappelun tuima ääni, Miekan melske, ratsun korske? Gray. Ilman-alan kuumuuden vuoksi oli suostuttu, että se kaksintaistelu, jota varten niin monta eri kansakuntaa nyt oli kokoontunut Erämaan Timantin luokse, tapahtuisi tiimaa jälkeen auringon nousun.
Sadok onnettoman veljensä kanssa oli palannut kotio kun koetus pelastaa vankia oli huonosti onnistunut. Vankihuoneen ulkopuolelle oli kokoontunut suuri ihmispaljous, kun melua ja meteliä kuului sen sisältä. Pian oli huhu kansalle ilmoittanut melun ja metelin syntyneen siitä, että äkkinäisellä päälle karkauksella oli tahdottu pelastaa eräs syytetty henkilö. Se saattoi kansan vihaan ja raivoon.
Sillaikaa oli sumu rauennut ja kirkas aamu-aurinko alkoi loistaa. Isäntä meni pellollensa. Siellä oli väki koossa. Toiset istuivat pyörtänöllä, toiset seisoivat valmiina työhön. Se oli nyt enimmästään semmoista väkeä, joka palkan himosta taikka talkoon halusta taikka pakosta oli kokoontunut tähän.
He eiwät kumpikaan huomanneet naisolentoa, halwassa puwussa, joka seisoi werandalla awonaisen ikkunan pielessä, mihin joukko palweluswäkeä oli kokoontunut katsomaan tanssia. "Luisa", sanoi Ernest, huoaten sywästi. "Neiti Luisa, minun koko elämäni onni riippuu tästä hetkestä, sanokaa pikaisesti tämä tuokio on kallis, saanko sydämmessäni elättää suloista toiwoa, jossa on koko autuuteni?
Jo useita päiviä ennen määräpäivää oli suku kokoontunut eri haaroilta, ja nyt olivat kaikki valmistuneet esittämään onnentoivotuksiansa. Kello oli neljä aamulla; siihen aikaan tavallisesti Larssonin perheessä noustiin.
Sinne oli jo kokoontunut vieraita, ja kun matami meni heitä tervehtimään, sanoi hän jokaiselle: »Hyvää päivää, terveisiä meidän pitäjästä!» Kun vieraat kaikki olivat saapuneet, aukeni salin ovi, ja nuori morsian sulhonsa taluttamana tuli sisälle sekä heidän perässään sulhaspojat neitosineen. Morsiuspari astui vihkirahien eteen, ja pappi alkoi tehtävänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät