Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
"Jalo koirasi on nyt terve sen jumalallisen lääkkeen siunattavasta voimasta, joka parantaa sekä ihmisiä että eläimiä, ja hänen terävän aistinsa kautta ne ovat ilmisaatavat, jotka häntä hätyyttivät". "Haa!" sanoi ritari. "Luulenpa ymmärtäväni sinua. Kuinka typerä olin, kuin en ennen ole tuota hoksannut!"
Kirsti ja Miranda tulivat ovelle katsomaan, ken huhuili, ja ensi silmäyksellä käsittivät tilanteen. "Kutsu pois koirasi, Miranda", huuti nuori Taavi, "niin tulen tästä vieraaksenne." "Se luulee, että aiot tehdä meille pahaa", selitti Kirsti; ja Miranda juoksi apuun iloisesti nauraen.
Kyllähän se on sinun koirasi, Katriseni, ja se on kerran ollut todistajana meillä, niinkuin muistanet, ja sehän se oikeastaan onkin, joka meidät rikkaiksi teki, enkä minä henno sitoa enkä lyödä häntä enää: mutta köyhtyisi maar itse ministerikin, maksaissaan kaikkia niitä kanoja, lampaita ja sikoja, joita Vahti heikkoudessaan joskus kohtelee tuimasti".
Anna minua olla rauhassa! Julian katse oli muuttunut tuskaisen raivosaksi, posket hehkuivat sekä koko ruumiinsa nytkähteli sisäisen uhmailun vaikutuksesta. Aarnio oli koettanut koko ajan pysytellä levollisena, mutta nytpä hänkin jo lopulta tuimistui: Mitä sinä oikein siinä koukuttelet! Olenko minä sinun koirasi! Jos tämä olisi vielä ensimäinen kerta! Mutta....
Silloin päätti Wojtek uuden Sookrateen tavoin puhua vertauksilla: Eikö kenties sinun koirasi koskaan tappele minun koirani kanssa? Bartek muljautti silmiään ja katsahti hetkiseksi opettajaansa. Niin, kyllähän se on totta Ovathan itävaltalaiset myöskin saksalaisia, jutteli Wojtek ja eivätkö meikäläiset ole taistelleet heitä vastaan?
Saattele saloilta näiltä, näiltä rannoilta rapoa, kape'ilta karjan mailta, leve'iltä liepehiltä! Kätke koirasi kolohon, rakkisi rapoa kiinni kultaisihin kytky'ihin, hihnoihin hope'isihin, jottei pilloa pitäisi, häpehiä hämmentäisi! "Kun ei tuosta kyllin liene, ei vielä sitä varone, Ukko, kultainen kuningas, hope'inen hallitsija, kuule kultaiset sanani, armahaiset lauseheni!
Hävytöntä! huudahti Jussufin poika, mutta minäpä kuritan sinua julkeudestasi. Ja vihaisena juoksi hän Kafurin jälkeen täyttämään uhkaustansa. Lyö, sanoi Kafur itkien, lyö koiraa joka sinua varoittaa, hyväile shakaalia joka sinut on syöpä. Et olekaan siis kuullut kuinka koirat haukkuivat aamulla. Koirasi ovat nähneet Azraelin. Mieletön, syntisi sokaisevat sinua. Kuolema hautoo tätä majaa.
Minä liikun kuin janoinen ihminen aavikolla, etsien lähdettä, sinä viet minut sellaisen luo, vaan ensin annat koirasi sotkea ja liata veden! Kymmenen vuotta olemme me pitäneet yhtä, Dimitri Semenovitsh, nyt eroavat meidän tiemme tässä, juuri tässä, jää hyvästi. Mutta Erik Aleksandrovitsh, olehan toki järkevä, emmehän me ole vihamiehiä, emme muuta kuin kilpakosijoita.
Päivän Sana
Muut Etsivät