Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä kuljin nyt erään korkean ja jyrkän vuoren poikki Brakmatin kaupunkiin, joka on eräällä lakeudella toisella puolen vuorta ja sen juurella. Asukkaat täällä ovat katajapuita. Ensimmäinen jonka kohtasin töyttäsi koko painollansa minua vastaan, niin että minä lankesin seljälleni maahan; ja kun minä kysyin syytä tähän omituiseen tervehdykseen, pyysi hän mitä kohteliaimmin sanoin minulta anteeksi.
Niin, kyllä se on tosi, että hän otti minut vaunuihinsa silloin, kun minä olin köyhä ja kohtasin hänet matkalla Parisiin, ja että minä tulin tähän kaupunkiin hänen rinnallansa. Se on myöskin tosi, että minä hänen erinomaisella avullansa pääsin ensimmäiseksi kirjuriksi erääseen kaupungin isoimmista kauppahuoneista ja sain siinä palkan, suuremman, kuin minun tarpeeni olivat."
Kiinnitettyäni hevosen tallin seinään astuin sisälle. Eteisessä kohtasin pastorin kälyn, neitsyt Bäckin. Hän ilmoitti, että pastori ei ollut kotona ja tiedusteli, mistä minä olen. Vastasin olevani Kemiöstä ja että minulla on kirje pastorille. Hän pyysi antamaan sen hänelle, minkä teinkin. Hän rupesi avaamaan sitä, mutta samassa saapui pastori itse kotiin ja kysyi, mikä kirje se oli.
min kukkaross' on pukin kolmen kuva!» Hän siinä suuta mursi, kieltä näytti kuin härkä, joka kuonoansa nuolee. Mut minä, etten viipymällä mieltä sen pahoittais, mi nopsa olla käski, palasin luota varjoin uupuneiden. Oppaani kohtasin, mi pedon julman selässä istui jo ja virkkoi mulle: »Nyt ole uljas, täss' ei pelko sovi!
Minä astuin nopeasti askeleen eteenpäin tässä luulossa, kun kohtasin Uriah'n silmän ja näin, kuinka asian laita oli. Minä olisin peräytynyt, mutta tohtori viittasi minulle, etten menisi, ja minä jäin. "Kaikissa tapauksissa", muistutti Uriah, luikerruttaen ilkeätä ruumistansa, "sopii meidän pitää ovea kiinni. Meidän ei tarvitse levittää tätä kaikille kaupungissa".
ANGELO. Hän tulee ja häntä seuraa mies, jonka kohtasin eilen Canzion linnassa. CLAUDIO. Giotti, meidän yhteinen ystävämme. CANZIO. Ystävät, me olemme saattaneet teitä vartomaan jonkun hetken; se suokaat meille anteeksi, hyvät ja iloset kumppanimme! CLAUDIO. Ilonen ei ole Claudio, koska kysymys on verenvuodatuksesta ja kuolemasta.
Ja siksi on hän, sitä teille kertomalla, tehnyt itsensä valapatoksi". "Et sinä siis", kysyi taas hanskuri, "kohdannutkaan seppää tuommoisessa kevytmielisessä seurassa?" "No hiisi! kenties kohtasin, kenties en.
Mutta te viivyitte ja murhahimoni ei suonut minulle kärsivällisyyttä, vaan riensin lopulta linnaan päin ja kohtasin puistossa tuon muukalaisen vaimon, joka kutsuu itsensä Marciaksi. Hänen terävä silmänsä huomasi kohta, että jotain oli tekeillä, huomasi kostoni kimman ja näki povessani kirkkaan tikarin.
Se tuotti elämäni syksylle pettuleipää katkeramman kadon. Yhtenä aamuna kohtasin hovin yövartian. Hän veti minut syrjään ja kuiskasi ivallisesti korvaani: Pidä huolta tyttärestäsi hän on nyt hovissa! Mitä sillä tarkoitat? kysyin puoleksi huolettomalla äänellä. Siellä on nuoria herroja! lisäsi hän. Niin on, mitä sitten? kysyin. Se taloudenhoitaja, se vaaleaverinen Konni! jatkoi hän salaperäisesti.
Sittekun noin tunnin ajan olin yhä kulkenut eteenpäin, kohtasin minä maanmiehen, jonka kanssa oitis rupesin puhelemaan, ja kysyin häneltä pitkäkö matka minulla vielä oli kuljettavana ehtiäkseni Maskattioon eli filosoofien maahan. Hän vastasi: "Olisit mieluummin kysynyt paljonko sinulla vielä on jäljellä sitä maata kuljettavana, sillä nyt olet jotenkin keskellä maata."