United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vesi kohisi ja kuohui vaahdoten kivien ja kallioiden ympärillä; oli kuin koski olisi iloinnut jälleen saavuttamastaan vapaudesta. "Kuule, Antti, nyt lähdetään alas virtaa myöten; meidän pitää kulkea joen vartta järven rantaan asti. Minun tekee mieleni nähdä sekin", sanoi Pekka. "Tuolla alempana on suvanto; siellä jää on vielä lujaa. Mennään jäälle. Kuulepas Rakkia!
Taivas oli idän puolelta valoisa; kevyt, ilmainen, sinipunerva sumu verhosi laaksoa, ruisrääkkä narskutti oraspelloilla ja koski kohisi tuolla alhaalla. Mikä ihana kevätilta, tämä tekee vanhoille hyvää, tuntee itsensä kymmentä vuotta nuoremmaksi, eikö totta, veli? Niin, kyllä se on varma tosi, mutta nyt menemme sisään, toti jäähtyy.
Mutta hänessä heräsi palava, kiduttava himo nähdä omin silmin tuo turmion paikka, eikä tämä himo jättänyt häntä enää rauhaan. Niin oli sitten eräs ilta syyskuun lopulla, ja ensi kertaa hänen kotiuduttuaan loisti täysikuu jälleen hopeanhohtoisena taivaalla. Levotonna hän harppaili pitkin puiston käytäviä. Kuivat lehdet kahisivat hänen jalkojensa alla, ja syystuuli kohisi kolkosti pensaissa.
Niin syvässä, kuin päivä vaan paistoi ja valaisi, näkyi siellä täällä pieniä pensaita kivien välissä. Alhaalla kohisi pohjaa myöten joki, joka usealla mutkalla oli löytänyt uran niitten lukuisain kivilohkareitten välitse, jotka sotamiehet, tannerta tasoittaessaan, olivat sysänneet syrjään rotkoon. Tuo rotko oli viimeisenä esteenä ratsastajille.
Hän ei kävellyt enää, hän juoksi. Läähättävänä hän pääsi toiselle puolelle niemeä, sinne missä jyrkkä kallio laskeusi rantaan. Proomua ei hän enää eroittanut, airojen jyskekin eteni. Mutta järvi kohisi hänen edessään mustana ja mahtavana. Aallot vyörivät kaukaa häntä kohden toinen toistaan ajaen.
Suin päin pakenivat pois, jättivät kaikki ja olisivat tahtoneet hänetkin mukanaan viedä. Jo miettikin Kari näiltä mailta lähteäkseen, mutta muisti taas jään alla koleassa koskessa olevan Annikin, muisti Panun kostamatta olevan, muisti voudin vielä elävän ... ja hyvästiä heittämättä lähti ja Korpikoskelle riensi. Yhä kohisi se yhtä kolkkona, yhtä ilkkuvan keltaisena.
Eräs munkki kertoi, että messunajalla satoi perkeleitä niin, että luostarin piha lainehti. Juutalaiset rabit selittivät, että ihmisellä on 10,000 perkelettä kummallakin puolella. Keskiajalla oli niitä joka ihmisellä enempi, niitä kun oli jalkojen alla, pään päällä, sivuilla, etu- ja takapuolella ja ilma aivan kohisi perkeleitä.
Silloin hän katsoi aikansa tulleen hänen poistua näiltä mailta ja palata Isäänsä aurinkoon. Kuitenkin hän oli valon vuoresta vapauttanut. Sillä hän oli laulanut ihmiset hiukan lempeämmiksi ja rakastanut heidät hiukan lähemmä toisiaan. Laulu oli vaiennut lainehilta. Vain laivankokka kohisi enää. Eikä yksikään ääni syvyydestä soinnahtanut.
Ja kirkkaalla puolipäivähetkellä, kun aurinko, ollen korkeimmillaan, valoi kuolevan kasvoille vaaleaa hohdetta, kun ulkona kohisi elämän virta vakavimmillaan, tuli kuolema ja teki hiljaa ja juhlallisesti taistelusta lopun.
Hän oli mennyt ikkunaan, joka antoi merelle, ja avannut sen. Siinä seisoi mustalla pohjalla liikkumaton, punainen majakkatuli. Ulkona merellä kohisi maininki jään reunassa. Miksi avaat? kysyin. Jäähdytän päätäni, sanoi hän kaksimielisesti. Panehan kiinni vetää. Hän sulki ikkunan ja ojensi minulle kätensä hyvästiksi.