Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
JUHANI. Enkö tekis samoin minä, teidän kurja vanhin veljenne? Minä suostun, ja onnen päiväksi kutsun aina tämän päivän. Olihan meitä jo lähestyä kahleet tai kruunun harmaa takki ja rumpujen pärinä, mutta nythän seisomme kaukana kaikista näistä, keskellä kotometsiemme kohinaa.
Silloin ulvahti tuuli uuninpellissä, ulvahti seinien liitoksissa, ulvahti katossa, ulvahti maassa, ikkuna-uutimet imeytyivät kiinni lasiruutuihin, kuului kumeata, jostakin kaukaa lähestyvää kohinaa, se kasvoi, kasvoi, ja vihdoin jysähti hirmumyrskyn ensimäinen tuuliaispää vasten seiniä ja ikkunoita ja koko talo tuntui huojuvan ja vavahtelevan. »Onko Hanneksella syntiä sydämmellä?»
Käydessään sisään tähän laaksoon, josta tarjoutuu niin paljon katsottavaa, kuulee kulkija vuoren kaikujen lakkaamatta toistelevan läheisissä metsissä tohisevien tuulten kohinaa ja aaltojen pauhua, jotka etäällä meressä särkyvät riuttoja vastaan.
"Hyväpä kun saisivat", lisäsi Mattu, "jauhot jo alkavat käydä vähiin". Nyt alkoi kuulua kohinaa lumihangesta, ja kaikkien silmät kääntyivät siihen suuntaan, mistä ääni kuului. Pian tulivatkin pojat näkyviin tulen ääreen. Heillä oli neljä metsoa kantamuksenaan. "Onpa teillä ollut tänään hyvä onni", arveli Mattu. "Kiitos, pojat! Hyvä kun odotin. Nyt saamme parempaa ruokaa kuin pelkkää velliä.
Virta kulettelee venettä ja soutaja lisää vauhtia. Jo näkyy kuohu uudesta korvasta, aallot hyppiä puikelehtavat. Kohinaa kuuluu, kuuluu pauhua jälestä ja edestä. Vene rientää, yltyy menossaan. Tuossa on karille sortunut lautta, se näyttää nousevan ylöspäin karineen kaikkineen ja talot ja metsät, koko manner näyttää vain tuosta vilistävän. Tuossa sauvoo muuan vene rantaa pitkin.
Luonnonrakastaja, silloin kun maa kaikki on katettu valkoisella hikiliinalla ja pakkanen on sulkenut virratkin kahleisinsa, kallistaa korvansa likemmäksi jääkohvaa ja kuultelee ilolla sen alta kuuluvaa hiljaista kohinaa; sillä hän tietää siitä, että luonto kuitenkaan ei ole kuollut, vaan, kovan ajan loputtua, on jälleen virkoava uuteen eloon.
Paksun lumisulun yläpuolelle oli muodostunut pieni järvi, ja alhaalta lähimmästäkin laaksosta kuului veden kohinaa. Niin he sitten eräänä aamuna heräsivät auringon kirkkaasti paistaessa; taivas oli kirkas ja sumu hälvennyt. Nyt he kiiruhtivat kiipeämään tunturin ylimmälle laelle.
Oi veljeni, eikö pelon, toivon, säälin ijankaikkisuus ole jonakin hetkenä kieltämättömänä ja kuvaamattomana sinulle paljastunut? Eikö koskaan sisimmässä sydämessäsi ole kaikunut ääniä rajattomista ijäisyyksistä, yliluonnollisten, ikuisten valtamerien kohinaa? Eikö koskaan? Voi, silloin ei sinussa vallitse vapaamielisyys, vaan eläimellisyys! Ijäisyys on varmempi kuin mikään muu tosiasia.
Ihmisten rahat säästyvät: ken tahtoo lukea hän lukee ihmiselämän suuresta kirjasta, ken tahtoo maalausta hän avaa akkunansa ja katsoo ulos, ken tahtoo soitantoa kuulla hän menköön kuulemaan kosken kohinaa ja kuusien huminaa " "Ja siinä onkin kyllin", sanoi Schyvall. "'Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto', voimme sitten sanoa kaksinkertaisessa merkinnössä.
Päiväkausia kestänyt merimatka oli siitä tuntunut pitkältä ja se oli ikävöiden katsellut maalle päin. He poikkesivat pieneen lahdelmaan, vetivät veneen maalle ja Pekka lähti tarkastamaan ympäristöä. Hän käveli kosken kohinaa kohti, mutta pian hän näkyi heittäytyvän maahan ja sitten varovasti ryömivän muutamien suurten kivien taakse.
Päivän Sana
Muut Etsivät